# Pelikenttä · Jalkapallo, Taso 1: Aloittelija

Jalkapallo · Taso 1: Aloittelija · Insporta Book (https://book.insporta.app/fi/football/level-1/the-pitch/)

Pelikenttä: 100 faktaa, 10 testiä.

Jalkapallokentän mitat (kansainvälisissä otteluissa 100–110 m × 64–75 m) ja keskeiset merkinnät: keskiympyrä, rangaistusalue, maalialue, kulmakaaret ja keskiraja.

## Testi 1: Pelikentän merkintöjen määritelmät

- Kaksi pitempää rajaviivaa ovat sivurajat. Kaksi lyhyempää ovat päätyrajat. Kun pallo ylittää sivurajan kokonaan, peli jatkuu rajaheitolla.
- Kentän jokainen lyhyt pää on päätyraja, ja maali sijaitsee sen keskellä.
- Keskiraja kulkee kentän poikki ja yhdistää kahden sivurajan keskipisteet. Se erottaa kunkin joukkueen puolustuspuoliskon vastustajan puoliskosta.
- Rangaistusalue on kunkin maalin ympärillä oleva suurempi suorakulmio. Sen sisällä puolustava maalivahti saa käsitellä palloa. Useimmista suoran vapaapotkun rikkeistä sen sisällä seuraa rangaistuspotku.
- Maalialue on rangaistusalueen sisällä oleva pienempi suorakulmio. Maalipotkut potkaistaan sen sisältä, ja sen sisällä tuomitut epäsuorat vapaapotkut potkaistaan maalialueen rajalta.
- Keskipiste on keskirajan keskellä oleva piste, josta alkupotkut potkaistaan kunkin puoliajan alussa ja maalin tekemisen jälkeen.
- Keskiympyrä ympäröi keskipistettä. Alkupotkussa vastustajien on pysyttävä tämän ympyrän ulkopuolella, kunnes pallo on pelissä.
- Maalialueen raja on 5,5 m päässä, rangaistuspotkupiste 11 m, rangaistusalueen raja 16,5 m, ja rangaistuspotkupisteen ympärille piirretty kaari ulottuu 9,15 m sen ulkopuolelle.
- Rangaistusalueen kaari – jota kutsutaan usein ”D:ksi” – on piirretty rangaistusalueen ulkopuolelle. Rangaistuspotkun aikana kaikkien muiden pelaajien paitsi potkaisijan ja maalivahdin on seisottava sekä rangaistusalueen että tämän kaaren ulkopuolella.
- Kulmakaari on aivan kulmassa. Kahdesta alueesta suurempi on leveämpi, joten sen raja kohtaa päätyrajan ensin, sitten pienemmän alueen raja, ja maalitolpat ovat keskellä.

## Testi 2: Luvut ja mitat

- Maaotteluissa pituuden on oltava 100–110 metriä (110–120 jaardia). Kansallisissa otteluissa voidaan käyttää hieman laajempaa vaihteluväliä (90–120 m).
- Maaotteluissa leveyden on oltava 64–75 metriä (70–80 jaardia). Kansallisissa otteluissa sallitaan 45–90 m.
- Maalitolppien sisäreunojen välinen etäisyys on 7,32 m, mikä vastaa täsmälleen 8 jaardia – mitta on pysynyt muuttumattomana 1800-luvulta lähtien.
- Etäisyys maasta ylärimän alareunaan on 2,44 m, mikä vastaa 8 jalkaa.
- Rangaistuspotkupiste on täsmälleen 11 m (12 jaardin) päässä päätyrajan keskipisteestä. Se on ollut tällä etäisyydellä vuodesta 1937.
- Keskiympyrän säde on 9,15 m (10 jaardia), eli etäisyys, jonka vastustajien on pidettävä pallosta alkupotkussa.
- Maalialue on maalia lähinnä oleva pieni suorakulmio, rangaistuspotkupiste on sen takana ja rangaistusalueen etureuna vielä kauempana.
- Maalialue ulottuu 5,5 m (6 jaardia) kentälle päin – tästä lempinimi ”six-yard box”.
- Kulmakaaren säde on 1 m, maali on 2,44 m korkea ja 7,32 m leveä, ja maalialue on 18,32 m leveä.
- Kaikkien kentän viivojen on oltava enintään 12 cm leveitä ja yhtä leveitä. Viivat itse kuuluvat rajaamaansa alueeseen.

## Testi 3: Missä mikäkin tapahtuu kentällä

- Maalipotku potkaistaan mistä tahansa maalialueen sisäpuolelta. Vuodesta 2019 lähtien pallon ei tarvitse poistua rangaistusalueelta, ennen kuin toinen pelaaja koskettaa sitä.
- Kulmapotkussa pallo asetetaan kulmakaareen (B), siihen kulmaan, joka on lähinnä paikkaa, jossa pallo ylitti päätyrajan.
- Maalivahti seisoo maaliviivalla, pallo on rangaistuspotkupisteellä 11 m päässä, ja kaikkien muiden pelaajien on oltava kauempana.
- Kunkin puoliajan alussa (ja maalin jälkeen) pallo asetetaan keskipisteeseen – keskirajan keskellä olevaan pisteeseen, kentän keskellä.
- Rajaheitto tulee viimeksi palloa koskettaneen pelaajan vastustajille, ja se suoritetaan paikasta, jossa pallo ylitti sivurajan, molemmin käsin pään takaa ja yli.
- Maalivahti saa käsitellä palloa missä tahansa omalla rangaistusalueellaan. Sen ulkopuolella häntä kohdellaan kuten kenttäpelaajaa.
- Kaikkien pelaajien paitsi potkaisijan ja puolustavan maalivahdin on seisottava rangaistusalueen ulkopuolella, rangaistuspotkupisteen takana ja rangaistusalueen kaaren ulkopuolella.
- Alkupotkussa kaikkien pelaajien on oltava omalla kenttäpuoliskollaan. Alkupotkun suorittavan joukkueen vastustajien on lisäksi oltava vähintään 9,15 m päässä – eli keskiympyrän ulkopuolella.
- Vaihtopelaajat ja valmentajat oleskelevat teknisellä alueella – kentän vieressä olevalla merkityllä alueella – eivätkä saa mennä pelikentälle ilman erotuomarin lupaa.
- Kentän jokaiseen neljään kulmaan on asetettava lipputanko lippuineen. Keskirajan kumpaankin päähän voidaan lisäksi asettaa valinnaiset lipputangot vähintään 1 m sivurajan ulkopuolelle.

## Testi 4: Sallittu ja kielletty pelikentällä

- Alkupotkussa jokaisen pelaajan on oltava omalla kenttäpuoliskollaan. Kun palloa on potkaistu ja se liikkuu selvästi, se on pelissä, ja pelaajat saavat mennä minne tahansa.
- Rangaistusalueen ulkopuolella maalivahtia kohdellaan kuten kenttäpelaajaa. Tahallisesta käsivirheestä siellä seuraa vapaapotku (ja mahdollisesti kortti).
- Alkupotkun suorittavan joukkueen vastustajien on pysyttävä keskiympyrän ulkopuolella ja omalla kenttäpuoliskollaan, kunnes pallo on pelissä.
- Sääntö 1 edellyttää, että pelikenttä on suorakulmio. Sivurajojen on oltava pidemmät kuin päätyrajat.
- IFAB sallii sekä luonnonpinnat että hyväksytyt tekopinnat. Huippukilpailuissa tekopinnan on täytettävä FIFA Quality Programmen vaatimukset.
- Kaupallinen mainonta ei ole sallittua kenttäpinnalla, maaleissa eikä kulmalipuissa ottelun aikana. Kentän reunan mainostaulujen on oltava vähintään 1 m sivurajan ulkopuolella.
- Kulmalipputangot ovat pakollisia, ja niiden on oltava vähintään 1,5 m korkeita. Keskirajan valinnaisia lipputankoja ei vaadita.
- Turvallisuussyistä lipputankojen yläpää ei saa olla terävä, jotta vältetään vammat, jos pelaaja kaatuu niiden päälle.
- Ottelun aikana kentällä saa olla vain sääntöjen edellyttämät merkinnät, joten kaiken esitystä varten maalatun on oltava poistettu ennen alkupotkua.
- Maalitolppien ja ylärimojen on oltava valkoisia. Niiden on myös oltava yhtä leveitä kuin päätyraja – ja tämä leveys saa olla enintään 12 cm.

## Testi 5: Seuraukset ja pelikenttään liittyvät ongelmat

- Peli pysäytetään maalin korjaamisen ajaksi. Jos sitä ei voi korjata, ottelu keskeytetään lopullisesti: improvisoidut maalit eivät ole sallittuja.
- Erotuomarilla on toimivalta pelaamisolosuhteisiin nähden. Jos kenttä on vaarallinen, ottelu voidaan keskeyttää väliaikaisesti tai lopullisesti, ja kilpailumääräykset ratkaisevat sitten, mitä tapahtuu.
- Jos kenttä ei täytä kansainvälisiä mittoja (100–110 m × 64–75 m), ottelua ei voi pelata maaottelun. Kansalliset kilpailut sallivat laajemmat toleranssit.
- Kaatunut kulmalippu ei pysäytä peliä. Se korvataan tai asetetaan takaisin seuraavassa luonnollisessa pelin katkossa. Lippu ei kuulu päätöksiin vaikuttaviin kentän merkintöihin.
- Merkintöjen on oltava selvästi näkyvissä, joten erotuomari voi viivyttää ottelua, kunnes ne näkyvät jälleen.
- Kulmalippu kuuluu kentän varusteisiin. Pallo on poissa pelistä vasta, kun se ylittää sivurajan tai päätyrajan kokonaan, ei silloin, kun se osuu lippuun.
- Palloon koskeminen käsin rangaistusalueen ulkopuolella on suoran vapaapotkun rikkomus. Jos se vie ilmeisen maalintekomahdollisuuden, maalivahti voidaan poistaa kentältä.
- Alkupotkussa jokaisen pelaajan on oltava omalla kenttäpuoliskollaan. Jos joku ei ole, kun palloa potkaistaan, alkupotku uusitaan.
- Luvattomien merkintöjen tekeminen pelikentälle (esimerkiksi vapaapotkun etäisyyden merkitseminen kengällä raapimalla) on epäurheilijamaista käytöstä, josta annetaan varoitus.
- Jos maalirajateknologia pettää, ottelu jatkuu tavallisin erotuomarointimenettelyin. Erotuomari – avustajiensa ja (käytettäessä) VARin tukemana – ratkaisee maalit kuten ennenkin.

## Testi 6: Historiallisia faktoja pelikentästä ja merkinnöistä

- Rangaistuspotku otettiin käyttöön vuonna 1891 irlantilaisen maalivahdin William McCrumin ehdotuksesta, kun maalin lähellä tehdyt tahalliset virheet olivat herättäneet huolta.
- Säännöt kirjattiin ensimmäisen kerran vuonna 1863, ylärimat tulivat pakollisiksi vuonna 1882, ensimmäiset MM-kisat pelattiin vuonna 1930 ja VARia käytettiin MM-kisoissa vuonna 2018.
- John Brodie patentoi maaliverkot vuonna 1890, ja ne otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1891. Ennen verkkoja riidat siitä, oliko pallo mennyt maalitolppien välistä, olivat yleisiä.
- Suorakulmainen rangaistusalue, 18 jaardia (16,5 m) syvä, otettiin käyttöön vuonna 1902, ja se on säilyttänyt muotonsa siitä lähtien.
- Maalirajateknologia debytoi Brasilian MM-kisoissa 2014 huomiota herättäneiden tapausten jälkeen (erityisesti Frank Lampardin hylätty maali Saksaa vastaan vuonna 2010).
- Kentän mittoja täsmennettiin 1800-luvun lopulla. FA:n alkuperäiset säännöt vuodelta 1863 jättivät mitat epämääräisiksi; nykyiset vaihteluvälit tulivat käyttöön seuraavina vuosikymmeninä.
- Keskiympyrä lisättiin, kun sääntö, jonka mukaan vastustajien on pysyttävä alkupotkussa tietyllä etäisyydellä, vahvistettiin – 1800-luvun lopulla.
- Kaikki alkuperäiset mitat olivat jaardeina ja jalkoina (8 jaardia leveä, 8 jalkaa korkea, 12 jaardia rangaistuspotkulle, 18 jaardia rangaistusalueelle). Metriset arvot (7,32; 2,44; 11; 16,5) ovat tarkkoja muunnoksia.
- Huippujalkapalloa pelattiin nurmella, kunnes tekonurmikenttiä kokeiltiin 1980-luvulla; nykyaikaiset kolmannen sukupolven pinnat, jotka on testattu FIFAn laatuohjelmassa, hyväksyttiin laajalti 2000-luvulla.
- Valkoiset maalitolpat ja ylärimat ovat olleet vakiona säännöstetyn jalkapallon alkuajoista lähtien, mikä takaa näkyvyyden minkä tahansa pelipaidan värin edessä.

## Testi 7: Poikkeukset ja rajatapaukset

- Maaotteluiden kenttien on oltava 100–110 m pitkiä, FIFA suosittelee 105 m, ja muissa otteluissa voidaan käyttää jopa 120 m pitkiä kenttiä.
- Muut kuin maaottelut voidaan pelata 45–90 m leveillä kentillä; maaotteluissa tarvitaan 64–75 m.
- Kaikkien kentän viivojen on oltava yhtä leveitä – ja enintään 12 cm leveitä. Viivat kuuluvat rajaamaansa alueeseen.
- Viiva kuuluu rajaamaansa alueeseen, joten maali syntyy vasta viimeisessä vaiheessa, kun koko pallo on päätyrajan ulkoreunan takana.
- Maalitolppien ja ylärimojen poikkileikkaus voi olla neliö, suorakulmio, pyöreä, ellipsi tai puolielipsi. Niiden on oltava hyväksytystä materiaalista, eivätkä ne saa olla vaarallisia.
- Alempien sarjatasojen ja harrastajajalkapallon kentillä on usein pieniä kaltevuuksia. Säännöt eivät kiellä niitä ehdottomasti, mutta tasainen kenttä on FIFAn suositus huippukilpailuihin.
- Jokaisen kulmalipputangon on oltava vähintään 1,5 m korkea, sen yläpää ei saa olla terävä, ja siinä on oltava lippu.
- Keskirajan lipputangot ovat valinnaisia. Jos niitä käytetään, ne on asetettava vähintään 1 m sivurajan ulkopuolelle, jotta ne eivät häiritse peliä.
- Viivojen on oltava yksivärisiä ja selvästi erottuvia pelipinnasta. Nurmella valkoinen on yleinen; lumella voidaan erityisluvalla käyttää kontrastisia vaihtoehtoja.
- Ottelun aikana sallitaan vain säännön 1 määräämät merkinnät. Ennen ottelua tehdyt esitykset on poistettava ennen alkupotkua.

## Testi 8: Vertailuja

- Jalkapallo: 7,32 m × 2,44 m. Futsal: 3 m × 2 m. Jalkapallomaali on yli kaksi kertaa leveämpi ja selvästi korkeampi.
- Jalkapallokenttä on kooltaan suunnilleen verrattavissa rugbykenttään, mutta merkinnät eroavat: jalkapallossa on suorakulmaiset maalit päätyrajalla, ei try-viivaa ja erilainen rangaistusjärjestelmä.
- Maalialue on rangaistusalueen sisällä, ja rangaistusalue on vain pieni osa kentän toista puoliskoa.
- Keskiympyrän ja rangaistusalueen kaaren säde on kummallakin 9,15 m (10 jaardia), eli etäisyys, jonka vastustajien on pidettävä alkupotkussa ja rangaistuspotkussa.
- Kenttä on suorakulmio, jonka pitemmät sivut ovat sivurajat ja lyhyemmät päätyrajat. Sivurajojen on aina oltava päätyrajoja pidemmät.
- Maaotteluissa on käytettävä kapeampaa mittavaihteluväliä, mikä varmistaa huippukenttien suhteellisen yhtenäisyyden. Kansalliset ottelut sallivat enemmän joustoa.
- Kulmakaaren säde: 1 m. Keskiympyrän säde: 9,15 m – lähes kymmenen kertaa suurempi.
- Rangaistuspotkupiste on 11 m päässä maalista, kun taas rangaistusalueen etureuna on 16,5 m päässä maalista. Alueen ulkopuolella oleva kaari on rangaistuspotkupisteen ympärillä, ja sen säde on 9,15 m.
- Tenniskenttä on noin 24 × 11 m, koripallokenttä 28 × 15 m, kansainvälinen futsalkenttä noin 40 × 20 m ja jalkapallokenttä noin 105 × 68 m.
- FIFA suosittelee huippustadioneille tarkkaa pituutta 105 m ja leveyttä 68 m. Molemmat mahtuvat mukavasti kansainväliseen 100–110 × 64–75 m vaihteluväliin.

## Testi 9: Minitilanteita pelikentällä

- Pallo on poissa pelistä vasta, kun se on ylittänyt sivurajan KOKONAAN, maassa tai ilmassa. Niin kauan kuin mikä tahansa osa siitä on vielä rajan yläpuolella, se on pelissä.
- Kun pallo ylittää päätyrajan maalitolppien ulkopuolelta ja hyökkäävä joukkue on koskettanut sitä viimeksi, peli jatkuu maalipotkulla.
- Maalipotku potkaistaan mistä tahansa maalialueen sisäpuolelta. Palloa ei tarvitse asettaa mihinkään tiettyyn alueen kulmaan.
- Sääntö 15 edellyttää, että molemmat jalat ovat sivurajalla TAI sen ulkopuolella maassa. Seisominen itse viivalla on sallittua.
- Kulmalippu kuuluu kentän varusteisiin. Jos pallo osuu siihen mutta ei ylitä rajaviivaa kokonaan, peli jatkuu normaalisti.
- Kulmapotkussa vastustajien on pysyttävä vähintään 9,15 m (10 jaardin) päässä kulmakaaresta, kunnes pallo on pelissä.
- Rikkomus tapahtui siellä, missä maalivahti ensimmäisen kerran käsitteli palloa, alueen ulkopuolella. Pallon vieminen sen jälkeen takaisin sisälle ei siirrä rikkomuksen paikkaa.
- Pallo on poissa pelistä heti, kun se on ylittänyt sivurajan, ilmassa tai maassa. Sillä, mihin se sen jälkeen päätyy, ei ole merkitystä.
- Kun koko pallo on ylittänyt päätyrajan maalitolppien välissä ja ylärimän alla, maali hyväksytään – vaikka pallo pyörähtäisi heti sen jälkeen takaisin peliin.
- Vuodesta 2019 lähtien pallon saa asettaa maalipotkua varten mihin tahansa maalialueen sisälle. Aiemmin se piti asettaa maalialueen siihen puoliskoon, joka oli lähinnä paikkaa, josta pallo meni ulos.

## Testi 10: Pelikentän sääntöjen sekakertaus

- Sääntö 1 edellyttää, että pelikenttä on suorakulmainen ja sivurajat ovat päätyrajoja pidemmät.
- Maalin leveys on täsmälleen 7,32 m (8 jaardia) – mitattuna maalitolppien sisäreunojen välistä.
- Maalin korkeus on 2,44 m (8 jalkaa), mitattuna maasta ylärimän alareunaan.
- Rangaistuspotkut potkaistaan rangaistuspotkupisteeltä – täsmälleen 11 m (12 jaardin) päässä päätyrajan keskipisteestä.
- Maalialueen pinta-ala on noin 100 neliömetriä, keskiympyrän noin 263 ja rangaistusalueen noin 665.
- Maalialue on 5,5 m (6 jaardia) syvä – tästä sen arkinen nimi ”six-yard box”.
- Vastustajien on oltava vähintään 9,15 m päässä pallosta alkupotkussa – täsmälleen keskiympyrän säteen verran, joten ”keskiympyrän ulkopuolella” varmistaa tämän etäisyyden.
- Pallo on asetettava kulmakaareen – neljännesympyrään, jonka säde on 1 m – siihen kentän kulmaan, joka on lähinnä paikkaa, jossa pallo ylitti päätyrajan.
- Viiva saa olla enintään 12 cm leveä, kulmakaaren säde on 1 m, keskiympyrän 9,15 m ja rangaistusalue on 16,5 m syvä.
- FIFA suosittelee huippustadioneille 105 × 68 m, mikä mahtuu mukavasti kansainväliseen vaihteluväliin 100–110 m × 64–75 m.

Lähteet: 

Tee testit: https://insporta.app/try?utm_source=book&utm_medium=referral