Rangaistuspotkukilpailu

Rangaistuspotkukilpailua (virallisesti ”rangaistuspotkukilpailu” eli potkut rangaistuspotkupisteeltä) käytetään ratkaisemaan jatko-ottelun jälkeen tasan päättyneen ottelun voittaja cup-kilpailuissa.

IFAB kutsuu sitä virallisesti nimellä ”kicks from the penalty mark”, vaikka ”penalty shootout” on kaikkialla käytetty arkikielinen termi.

Aloituskierros on viisi potkua kummallekin; jos tulos on silloin tasan, äkkikuolema jatkuu yksi potku kerrallaan, kunnes ratkaisu syntyy.

ABAB = vakiojärjestelmä. Joukkueet potkaisevat vuorotellen yhden potkun kumpikin. Käytössä rangaistuspotkukilpailujen alusta asti.

ABBA oli kokeiltu järjestys (esim. 2017–2019), jonka tarkoitus oli vähentää ensimmäisenä potkaisemisen etua. Ideaa haettiin tenniksen tie-breakeistä. IFAB luopui siitä vuonna 2021.

Pelaajamäärän tasaaminen vähentämällä toimii niin, että suurempi joukkue nimeää ja kirjaa pois jätettävät pelaajansa ennen kilpailun alkua, jolloin molemmilla puolilla on yhtä monta potkaisijaa.

Vain pelaajat, jotka ovat kentällä (tai tilapäisesti poissa loukkaantumisen tai varusteiden vuoksi) jatko-ottelun päätösvihellyksen hetkellä, voivat potkaista. Kentältä poistetut pelaajat eivät voi. Vaihtopelaajat, jotka eivät tulleet kentälle, eivät voi.

”Kilpailun rangaistuspotku” on potku itse rangaistuspotkukilpailussa – sama rangaistuspotkupiste, sama menettely kuin ottelun aikaisessa rangaistuspotkussa, mutta ilman kimmokkeita ja vain yhdellä laukauksella.

Kaksi kolikonheittoa: 1) ratkaisee, kumpaan maaliin potkut potkaistaan; 2) ratkaisee, kumpi joukkue potkaisee ensin tai toisena.

Jokainen potkuun oikeutettu pelaaja odottaa keskiympyrässä kilpailun ajan lukuun ottamatta sitä, joka potkaisee kulloisenkin potkun, sekä kahta maalivahtia.

Kumpikin joukkue potkaisee aloituskierroksella enintään 5 potkua. Kun kummallakin on potkaistu 5 ja tulos on tasan, alkaa äkkikuolema.

Kun kumpikin on potkaissut 5 potkua ja tulos on tasan, potkuja jatketaan vuorotellen (äkkikuolema). Ensimmäinen joukkue, joka on johdossa yhtä monen potkun jälkeen, voittaa.

Kummallakin joukkueella on yksi maalivahti puolustamassa, kun toinen joukkue potkaisee. Molemmat maalivahdit ovat kentällä; toinen puolustaa kummankin joukkueen potkuja.

Vain puolustava maalivahti on rangaistusalueen sisällä kilpailun potkun aikana. Kaikki muut (potkuun oikeutetut pelaajat + potkaisijan maalivahti) ovat sen ulkopuolella.

Tavalliset rangaistuspotkusäännöt pätevät: pelaajien (potkaisijaa ja puolustavaa maalivahtia lukuun ottamatta) on oltava vähintään 9,15 m:n päässä rangaistuspotkupisteestä.

IFAB kokeili ABBA:a vuodesta 2017. Kokeilusta luovuttiin noin vuonna 2021 vaihtelevien tulosten ja monimutkaisuuden vuoksi. ABAB on edelleen vakiojärjestelmä.

Ensimmäinen rangaistuspotkukilpailulla ratkaistu suuri kansainvälinen turnaus oli vuoden 1976 EM-kisojen finaali. Tšekkoslovakia voitti Antonín Panenkan kuuluisalla chip-potkulla.

Vuoden 1982 MM-kisoissa Espanjassa nähtiin ensimmäinen rangaistuspotkukilpailu – välierä Länsi-Saksan ja Ranskan välillä.

Erotuomari heittää kolikkoa ratkaistakseen, mitä maalia käytetään. Sen voi vaihtaa vain turvallisuus- tai pelattavuussyistä.

Maalin valinneen kolikonheiton jälkeen toinen kolikonheitto ratkaisee, kumpi potkaisee ensin. Voittaja valitsee, potkaiseeko ensimmäisenä vai toisena.

Erotuomari heittää kolikkoa kaksi kertaa – kerran maalin valintaa ja kerran potkujärjestystä varten. Toisen heiton voittanut joukkue valitsee, potkaiseeko ensin vai toisena.

Potkaisijoiden järjestyksen päättää joukkueen valmentaja. Potkijoita ei nimetä etukäteen – valmentajat valitsevat joustavasti äkkikuoleman aikana.

Puolustavalla maalivahdilla on oltava vähintään yksi jalka maaliviivalla tai sen kohdalla potkun hetkellä.

Potkaisijan maalivahdin on pysyttävä kentällä rangaistusalueen ulkopuolella, maaliviivalla rangaistusalueen rajan kohdalla.

Ensimmäisestä etäisyyden noudattamatta jättämisestä maalivahti saa vain huomautuksen; seuraavasta kilpailun aikana annetaan kortti.

Jos maalivahti ei voi jatkaa (vamma), hänet voidaan korvata potkuun oikeutetulla pelaajalla tai nimetyllä vaihtopelaajalla (jos vaihtoja ei ole käytetty kokonaan). Sallittu vain, kun maalivahti ei voi jatkaa.

Pelaajamäärän tasaaminen vähentämällä alkaa selvittämällä, kummalla joukkueella on enemmän pelaajia, minkä jälkeen kyseinen joukkue ilmoittaa pois jätettävät pelaajat erotuomarille ennen potkujen alkua.

Kentällä oleva potkuun oikeutettu pelaaja voi vaihtaa paikkaa maalivahdin kanssa. Erotuomarille on ilmoitettava.

Kaikki kurinpitosäännöt pätevät. Kortteja voidaan antaa pelaajille, vaihtopelaajille, pois vaihdetuille pelaajille tai taustahenkilöille rangaistuspotkukilpailun aikana.

Jos pelaaja poistuu rangaistuspotkukilpailusta (esim. vapaaehtoisesti), vastustajajoukkueen on poistettava pelaaja tasoittaakseen määrän. Erotuomarille on ilmoitettava.

Oikeus osallistua rangaistuspotkukilpailuun lukittuu täsmälleen siihen hetkeen, kun jatko-ottelu päättyy – vain nämä pelaajat (tai lyhyesti loukkaantumisen tai varusteiden vuoksi poissa olleet) saavat osallistua.

Ottelun aikana kentältä poistettu pelaaja ei ole oikeutettu rangaistuspotkukilpailuun. Hän ei voi palata.

Maalivahdin korvaaminen on sallittua vain, jos hän ei voi jatkaa (vamma, sairaus) ja vaihtoja ei ole käytetty kokonaan. Taktinen vaihto on kielletty.

Napautusrangaistuspotkut (”tap penalties”) EIVÄT ole sallittuja rangaistuspotkukilpailussa. Jokainen potku on vain yksi laukaus – ei kimmokkeita eikä syöttöjä kanssapelaajille.

Rangaistuspotkukilpailussa kimmokkeet eivät ole pelissä. Potkaisijalla on vain YKSI laukaus. Pallon koskettaminen uudelleen = kirjataan ohilaukaukseksi.

Mikään pelaaja ei saa potkaista toista potkua, ennen kuin jokainen potkuun oikeutettu kanssapelaaja on potkaissut ensimmäisen; äkkikuolema seuraa vain, jos aloituskierros päättyy tasan.

Kilpailun potkun aikana rangaistusalueella ovat vain potkaisija ja kyseistä potkua puolustava maalivahti – kaikki muut odottavat sen ulkopuolella.

Potkaisijan maalivahti seisoo rangaistusalueen ULKOPUOLELLA maaliviivalla kohdassa, jossa rangaistusalueen raja kohtaa sen.

VAR voi tarkastella maaleja. Rangaistuspotkukilpailussa VAR voi tarkastaa, syntyikö maali vai ei.

Kortit pätevät rangaistuspotkukilpailun aikana. Sopimaton käytös (protestointi, epäurheilijamainen käytös) voi johtaa varoitukseen tai kentältäpoistoon.

IFABin tiedotteen 31 (2025) mukaan vahingossa tapahtuva kaksoiskosketus (esim. tukijalka hipaisee palloa) johtaa uusintaan – ei hylkäämiseen.

Tahallinen kaksoiskosketus rangaistuspotkukilpailussa = kirjataan ohi menneeksi (potkaisija menettää potkunsa).

Maalivahdin rikkomus + ohi/torjunta = potku uusitaan. Ensimmäisestä rikkomuksesta varoitus, sen jälkeisistä keltainen kortti.

Potkaisijan rikkomus + pallo maaliin = ohi + keltainen kortti.

Kentältä poistettu maalivahti, joka oli jo potkaissut, korvataan pelikelpoisella pelaajalla, mutta tämä vaihtaja odottaa seuraavaan kierrokseen asti ennen kuin potkaisee.

Rangaistuspotkukilpailusta pois jäävää kenttäpelaajaa ei korvata, vaan vastustajajoukkue vähentää pelaajiaan vastaavasti, aivan kuten määrien tasaamista koskevassa säännössä.

Puhjennut pallo ei ole kenenkään vika, joten potku uusitaan rangaistuspotkupisteeltä.

Ulkopuolinen häiriö = potku uusitaan, ellei maalivahti selvästi olisi voinut torjua palloa (silloin maali hyväksytään).

Kun toinen joukkue on tehnyt enemmän maaleja samalla potkumäärällä, tämä joukkue voittaa.

Tasan 5 potkun jälkeen kummallakin = äkkikuolema. Potkuja jatketaan yksi kummallekin, kunnes joukkue johtaa yhtä monen potkun jälkeen.

Rangaistuspotkukilpailu hyväksyttiin vuonna 1970, sitä käytettiin ensimmäisen kerran suurturnauksessa vuonna 1976 ja MM-kisoissa ensimmäisen kerran vuonna 1982.

Vuoden 1976 EM-kisojen finaali oli ensimmäinen suuri kansainvälinen turnaus, joka ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla. Tšekkoslovakia voitti. Antonín Panenkan kuppipotkusta tuli ikoninen.

Espanjan MM-kisoissa 1982 nähtiin ensimmäinen rangaistuspotkukilpailu MM-kisoissa: välierä Länsi-Saksa–Ranska (Länsi-Saksa voitti).

Antonín Panenka potkaisi kuuluisasti ratkaisevan rangaistuspotkun kupilla vuoden 1976 EM-finaalissa ja voitti Sepp Maierin (Saksa). Hänen nimensä on nyt tämän tekniikan nimi.

Ennen kuin FIFA ja IFAB hyväksyivät rangaistuspotkukilpailun vuonna 1970, tasan päättynyt cup-ottelu yleensä pelattiin uudelleen tai hyvin harvoin ratkaistiin arpomalla.

IFAB kokeili ABBA-järjestystä vuodesta 2017 alkaen ennen kuin luopui siitä muutaman vuoden kuluttua, ja ABAB jäi vakiojärjestykseksi.

ABBA-järjestyksestä luovuttiin noin vuonna 2021, kun kokeilut tuottivat ristiriitaisia tuloksia. ABAB (vuorotteleva järjestys) on edelleen vakiojärjestys.

Sääntö, jonka mukaan kentältä poistetut pelaajat eivät saa potkaista, on ollut voimassa alusta asti. Nykyinen sanamuoto on säännössä 10.

Ennen vuotta 2019: molemmat jalat rajalla. Vuodesta 2019: vähintään yksi jalka maaliviivalla tai sen kohdalla.

Antonín Panenka oli tekniikan edelläkävijä. Nykypelaajista sitä ovat jäljitelleet Zinedine Zidane (MM-finaali 2006), Andrea Pirlo ja monet muut.

Pelaajaa, joka poistuu muusta syystä kuin loukkaantumisen vuoksi, ei korvata, ja vastustaja vähentää omia pelaajiaan vastaavasti.

Jos pelaaja ei ehdi palata ajoissa, hänen potkunsa menetetään – sitä ei lasketa maaliksi.

Loukkaantunut maalivahti, joka oli jo potkaissut, korvataan pelikelpoisella pelaajalla, joka odottaa seuraavaan kierrokseen asti ennen kuin potkaisee.

Sääntö, jonka mukaan ottelun jatkamiseen tarvitaan vähintään seitsemän pelaajaa, ei päde itse rangaistuspotkukilpailussa.

Rangaistuspotkukilpailussa samanaikaiset rikkomukset = kirjataan ohi + potkaisijalle keltainen kortti (potkun lopputuloksesta riippumatta).

Pysähtyminen ottokiihdytyksessä kuuluu sallittuun harhauttamiseen. Potku jatkuu normaalisti.

Harhauttaminen sen jälkeen, kun ottokiihdytys on päättynyt = ohi + keltainen kortti.

Maalivahdin punainen kortti rangaistuspotkukilpailun aikana = hänet korvataan kentällä olevalla pelikelpoisella pelaajalla. Vaihtajan on ehkä tultava pelaajien joukosta, jotka on jo jätetty pois määrien tasaamiseksi.

Jokaisen pelikelpoisen pelaajan on potkaistava kerran, ennen kuin kukaan potkaisee toisen kerran. ”Jokainen pelaaja potkaisee ennen toistoja” -sääntö on voimassa.

Jos ulkopuolinen häiriö tapahtuu SEN JÄLKEEN, kun pallo oli selvästi menossa maaliin (maalivahti ei olisi voinut torjua), maali hyväksytään.

Maalialue on paikka, jolta maalipotkut potkaistaan – eri pelinjatkamistapa kuin muualla esitetty rangaistuspotkupisteeltä potkaistava rangaistuspotkukilpailun potku.

ABAB = tavallinen vuorotteleva järjestys. ABBA = tenniksen tie-breakin tapainen: A, B, B, A, A, B, B, A. ABBA-järjestystä kokeiltiin, mutta siitä luovuttiin.

Ottelun aikana: jatkamiseen tarvitaan vähintään 7 pelaajaa. Rangaistuspotkukilpailussa: vähimmäismäärä 7 ei päde, mutta joukkueilla on oltava yhtä monta pelaajaa (määrien tasaaminen).

Ottelun aikana: 5 taktista pelaajavaihtoa 3 vaihtohetkessä. Rangaistuspotkukilpailussa: vain maalivahdin voi korvata loukkaantumisen vuoksi (jos vaihtoja ei ole käytetty täysimääräisesti).

Samat varoitukseen ja kentältäpoistoon johtavat rikkomukset. Mutta ottelun aikana annetut kortit ja varoitukset EIVÄT siirry rangaistuspotkukilpailuun.

Uusintaottelut ja harvoin arvonta olivat vanha menetelmä, ja ne korvattiin, kun FIFA ja IFAB hyväksyivät rangaistuspotkukilpailun vuonna 1970.

Panenka: kuppi tai kevyt nosto keskelle (veikataan, että maalivahti heittäytyy). Sijoitus: voimakas laukaus kulmaan. Erilaisia psykologisia lähestymistapoja.

Rangaistuspotkukilpailuissa jokaista suoritusta tarkastellaan erikseen, kun taas ottelun aikaiset rangaistuspotkut syntyvät sujuvassa pelissä. Monien tutkimusten mukaan rangaistuspotkukilpailuihin liittyy suurempi psykologinen paine.

Vuoden 1976 EM-finaalin rangaistuspotkukilpailu käytiin kuusi vuotta ennen ensimmäistä MM-kisojen rangaistuspotkukilpailua vuonna 1982.

Tutkimusten mukaan ensimmäisenä potkaisemisesta on lievää psykologista ja tilastollista etua (voittoprosentti noin 60 %). Tämä oli syynä ABBA-kokeiluun.

Jos viiden potkun alkukierros päättyy kummallakin tasan, siirrytään äkkikuolemaan, jossa potkaistaan yksi potku kerrallaan, kunnes ratkaisu syntyy.

Maalivahdin rikkomus + torjunta = potku uusitaan. Ensimmäisestä varoitus, toistuvasta keltainen kortti.

Kaikkien muiden paitsi vuorossa olevan potkaisijan ja kahden maalivahdin on odotettava keskiympyrässä kaukana rangaistusalueesta.

Pelikelpoisuus: vain ne pelaajat, jotka ovat kentällä jatko-ottelun päätösvihellyksen aikaan. Vaihtopelaajat eivät voi tulla mukaan rangaistuspotkukilpailua varten.

Circularin 31 (2025) mukaan vahingossa tapahtunut kaksoiskosketus johtaa potkun uusimiseen.

Maalivahti, joka on potkaissut, loukkaantuu ja korvataan. Vaihtaja ei voi potkaista ennen seuraavaa kierrosta.

Äkkikuolemassa joukkue, joka on tehnyt enemmän maaleja samalla potkumäärällä, voittaa. A tekee maalin + B ohi = A voittaa.

Pois vaihdetut pelaajat EIVÄT ole kentällä jatko-ottelun päättyessä. Eivät ole pelikelpoisia.

Kaikki 5 alkupotkua on potkaistava. Jos tilanne on 5 potkun jälkeen kummallakin 5–4, johtava joukkue voittaa.

Kun jäljellä olevien potkujen mikään lopputulos ei voisi muuttaa voittajaa, erotuomari päättää rangaistuspotkukilpailun siihen paikkaan.

Jokainen rangaistuspotkukilpailun potku kattaa rangaistuspotkupisteen ja maaliviivan välisen 11 metrin matkan, saman kuin ottelun aikaisessa rangaistuspotkussa.

Äkkikuolema = vuorottelevat potkut (1 kummallekin) 5 alkupotkun jälkeen. Ensimmäinen joukkue, joka johtaa yhtä monen potkun jälkeen, voittaa.

Vain jatko-ottelun päätösvihellyksen aikaan kentällä olevat (tai tilapäisesti loukkaantumisen tai varusteiden vuoksi kentän ulkopuolella olevat) pelaajat voivat osallistua.

Käyttämättömät vaihtopelaajat eivät voi osallistua. Pelikelpoisia ovat jatko-ottelun päättyessä kentällä olevat pelaajat.

Rangaistuspotkukilpailu hyväksyttiin vuonna 1970, ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran suurturnauksessa, EM-finaalissa, kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1976.

Reiluuden vuoksi joukkueilla on oltava rangaistuspotkukilpailussa yhtä monta pelaajaa. Ylimääräiset pelaajat jätetään pois.

Maalivahdin taktinen vaihto on kielletty. Vain loukkaantumisen tai punaisen kortin vuoksi tehtävät vaihdot ovat sallittuja.

Kaikki pelikelpoiset pelaajat (potkaisijaa ja kahta maalivahtia lukuun ottamatta) pysyvät keskiympyrässä.

ABAB on aina ollut tavallinen potkujärjestys; ABBA-järjestystä vain kokeiltiin myöhemmin, vuodesta 2017, ennen kuin siitä luovuttiin.

Ottelun kurinpitotilanne EI siirry eteenpäin. Kurinpito alkaa rangaistuspotkukilpailua varten alusta.