Miten harhauttimet laaditaan

Jokaisessa Insportan kysymyksessä on kolme väärää vastausvaihtoehtoa, ja jokaisen niistä on oltava uskottava sille, joka tuntee aiheen puolittain, ja yksiselitteisesti väärä sille, joka sen tuntee. Harhautin ei ole koskaan keksitty sääntö, ei koskaan ehdottomuus, jota oikea vastaus ei sisällä, ei koskaan oikean vastauksen pelkkä kielto eikä koskaan ilmeistä hölynpölyä. Kolme väärää vastausta mittaavat yhtä paljon kuin oikea vastaus, ja siksi ne tarkistetaan yhtä huolellisesti.

Mihin harhautinta tarvitaan

Kysymys, jossa on yksi uskottava ja kolme epäuskottavaa vaihtoehtoa, ei ole neljän vaihtoehdon kysymys. Oppija, joka pystyy karsimaan hölynpölyn, valitsee enää yhden tai kahden ehdokkaan välillä, eikä tulos enää kerro, tiesikö hän vastauksen. Vaikeus syntyy harhauttimista: ne ovat vaihtoehtoja, joita osittain perillä oleva oppija todella harkitsisi.

Väärän vaihtoehdon vaatimuksessa on siis kaksi puolta. Uskottava puolittain perillä olevalle: se käyttää lajin sanastoa oikein, sopii tilanteeseen ja on jotain, mitä aiheesta kuullut oppija voisi uskoa. Väärä asiantuntevalle: sääntöä tai mekanismia tunteva hylkää sen epäröimättä, ja faktantarkistuksessa se todennetaan vääräksi eikä vain oikeasta vastauksesta poikkeavaksi, ks. Faktantarkistus ja laatuportit.

Huomaamatta tosi harhautin

Faktantarkistuksen yleisin löydös on harhautin, joka on tosi. Ensimmäisessä sadan kysymyksen triathlonerässä faktantarkistus löysi yksitoista ongelmaa, ja useimmat niistä olivat vääriä vaihtoehtoja, jotka olivat itse asiassa oikein: sääntö salli sen, minkä vaihtoehto väitti kielletyksi. Tosi harhautin antaa kysymykselle kaksi puolustettavaa vastausta, ja oppija, joka valitsi muun kuin oikeaksi merkityn, oli oikeassa mutta sai vastauksestaan virheen.

Se vahingoittaa kysymystä myöhemminkin. Kun riittävän moni oppija on vastannut, jokaisen kysymyksen tilastoista tarkastellaan, erotteleeko se lajin tuntevat niistä, jotka eivät sitä tunne, ja kysymys, jossa on kaksi totta olevaa vaihtoehtoa, epäonnistuu syystä, jolla ei ole mitään tekemistä oppijoiden kanssa. Siksi faktantarkistuksessa todennetaan kaikki neljä vaihtoehtoa. Erityisen tarkkana on oltava harhauttimen kanssa, joka on tosi, koska saman kysymyserän toinen kysymys opettaa sen: laatija on juuri kirjoittanut faktan, joka tekee siitä totta.

Ei keksittyjä sääntöjä

Väärää vaihtoehtoa ei koskaan tehdä vääräksi keksimällä sääntöä, erotuomarin toimintatapaa tai hallinnollista rajoitusta. ”Ei voi tehdä useammin kuin kerran puoliajalla.” ”Useimmat liitot eivät salli.” ”Merkkaaja vihellettäisiin paitsioon.” ”Sopimus velvoittaa prässäämään korkealta.” Oikeita vastauksia ei koskaan kirjoiteta näin, joten koko tämän vaihtoehtotyypin voi hylätä lajia tuntematta, ja muutaman testin tehnyt oppija oppii hylkäämään sen. Sadan jalkapallokysymyksen pilottierässä 36 kysymystä sisälsi tällaisen keksityn säännön.

Sama koskee keksittyjä lukuja. Jos mikään sääntö ei rajoita sitä, kuinka usein maalivahdin saa vaihtaa tai kuinka monta puolustajaa saa seistä maaliviivalla kulmapotkussa, harhautin, joka väittää niin, ei ole väärä vastaus vaan paljastava vihje.

Ehdottomuudet kuuluvat oikeaan vastaukseen tai ei mihinkään

”Aina”, ”ei koskaan”, ”vain”, ”taatusti”, ”joka tapauksessa”. Jos harhauttimessa on jokin näistä ja oikea vastaus on varovaisempi, ehdottomuus paljastaa väärän vaihtoehdon vääräksi, ja oppija oppii valitsemaan varauksellisen vastauksen. Samassa pilottierässä tällainen asetelma oli 31 kysymyksessä. Ehdottomuus sallitaan harhauttimessa, kun oikea vastaus esittää yhtä vahvan väitteen, jolloin kumpaakaan ei voi tunnistaa sanamuodosta.

Ei oikean vastauksen kieltoa

”On paitsiossa” vastaan ”ei ole paitsiossa” on yksi fakta käännettynä toisin päin. Kun harhautin muodostetaan kieltämällä oikea vastaus, syntyy kahden vaihtoehdon kysymys kahdella täytteellä, ellei juuri näiden kahden ero ole se, mitä kysymys testaa. Kun mekanismista voi kysyä kummaltakin puolelta, vain toinen puoli on uusi kysymys; toinen kuuluu vastaliikkeeseen, edellytykseen tai hintaan, ks. Ei samaa kysymystä kahdesti.

Todelliset väärinkäsitykset keksityn hölynpölyn sijaan

Paras harhautin on jotain, mitä ihmiset todella uskovat. Että rasituksen aiheuttama lämpöhalvaus näkyy kuumana ja kuivana ihona, vaikka urheilija yleensä yhä hikoilee runsaasti. Että peesaus triathlonissa on vain ajamista suoraan toisen takana, vaikka myös rinnalla ajaminen on peesausta, koska peesialueella on leveyttä. Että maalivahti saa pitää palloa kuusi sekuntia, mikä oli sääntö vuoteen 2025 asti. Jokainen näistä on väärä vastaus, jonka oppija saattaa valita, ja valinta opettaa hänelle jotain selityksessä. Keksittyä hölynpölyä ei valitse kukaan, joten kysymyksessä, jossa sellainen on, on käytännössä kolme vaihtoehtoa.

Ei yhdistettyjä vaihtoehtoja

Vaihtoehtoja ”kaikki edellä mainitut”, ”ei mikään edellä mainituista” ja ”sekä A että B” ei käytetä. Jokainen harhautin on väärä jo sellaisenaan, ja kysymys kysyy yhtä asiaa. Harhauttimet pysyvät myös oikean vastauksen pituushaarukassa, ks. Lukukuorma ja pituus; kun kysymyserän pituuksia on tasapainotettava, pidennetään harhautinta, ja pidennetty harhautin luetaan uudelleen kuin uusi.

Miksi tämä on mittaamisen sääntö

Jokainen tässä kuvattu paljastava vihje on keino saada pisteitä ilman tietoa. Kun ne poistetaan, jäljelle jää se konstrukti, joka kuvataan artikkelissa Mitä kysymys saa mitata: lajin tunteva oppija valitsee oikean vastauksen, ja lajia tuntematon vetää puoleensa se vaihtoehto, joka vastaa hänen virheellistä käsitystään. Tällöin tulos tarkoittaa sitä, mitä Insporta sanoo sen tarkoittavan, ja kysymys voidaan myöhemmin kalibroida artikkelissa Miten urheilun tietotesti validoidaan kuvatulla tavalla.