Pelaajavaihdot

Vaihtopelaaja on joukkueluettelossa nimetty pelaaja, joka on vaihtopenkillä ja saa tulla kentälle kanssapelaajan tilalle pelaajavaihdon menettelyn mukaisesti.

Vaihtomahdollisuus on pelin keskeytys, jonka aikana joukkue voi tehdä vaihtoja. Useat vaihdot samalla keskeytyksellä lasketaan YHDEKSI mahdollisuudeksi.

Paluuvaihdossa pois vaihdettu pelaaja saa palata kentälle myöhemmin – mutta vain kilpailuissa, joissa se on erikseen sallittu.

Aivotärähdysvaihto on tavallisen rajan lisäksi tehtävä ylimääräinen vaihto, jota käytetään nimenomaan epäillyn tai todetun aivotärähdyksen vuoksi.

Tekninen alue on kentän vieressä oleva osoitettu alue, jossa valmennushenkilöstö ja vaihtopelaajat odottavat. Henkilömäärä ja käyttäytymissäännöt määritellään kilpailumääräyksissä.

Vaihtopelaajat on merkittävä joukkueluetteloon ennen alkupotkua – vain nimetyt saavat osallistua. Enimmäismäärä on tyypillisesti 15.

Ottelua ei voi aloittaa eikä jatkaa, jos joukkueessa on alle 7 pelaajaa. Alle 7 pelaajalla ottelua ei pelata (tai se keskeytetään lopullisesti).

Lentävissä vaihdoissa pelaajat saavat vaihtua vapaasti (pelaajan uudelleentulo). Käytössä futsalissa ja monissa juniori- ja harrastekilpailuissa; ei vakiona 11 vastaan 11 -aikuisten jalkapallossa.

Taktinen vaihto on vaihto mistä tahansa syystä – strategia, väsymys, pelijärjestelmän muutos. Täysin sallittu säännön 3 mukaan.

Kenttäpelaajan ja maalivahdin roolien vaihtamista pelin aikana kutsutaan ”paikan vaihtamiseksi maalivahdin kanssa” – se on sallittu vain pelin ollessa keskeytettynä ja erotuomarin luvalla.

Kaudesta 2022–23 lähtien 5 vaihdon sääntö on ollut pysyvä osa IFAB:n sääntöjä. Huipputason kilpailuissa saa tehdä enintään 5 vaihtoa joukkuetta kohden varsinaisella peliajalla.

Puoliaikatauko on ylimääräinen ilmainen mahdollisuus, joka ei kuulu pelin aikaisiin 3 vaihtoikkunaan.

Vuonna 2022 IFAB nosti nimettyjen vaihtopelaajien enimmäismäärän 12:sta 15:een kilpailun harkinnan mukaan.

Jokaisella joukkueella on oikeus yhteen aivotärähdysvaihtoon ottelua kohden. Se tulee 5 tavallisen vaihdon LISÄKSI.

Reiluuden vuoksi, kun joukkue käyttää aivotärähdysvaihdon, VASTUSTAJA saa tehdä yhden ylimääräisen vaihdon mistä syystä tahansa.

Jos kilpailumääräykset sallivat, joukkueet saavat jatko-ottelussa 1 ylimääräisen vaihtopelaajan ja 1 ylimääräisen vaihtomahdollisuuden. Varsinaisen peliajan päättymisen ja jatko-ottelun välillä sekä jatko-ottelun puoliaikatauolla tehdyt vaihdot eivät lasketa mahdollisuuksiksi.

1990-luvun puolivälistä lähtien vakiorajana oli 3 vaihtoa joukkuetta kohden. Näin oli koronaan liittyviin muutoksiin toukokuussa 2020 asti.

Mikä tahansa määrä samalla pelin keskeytyksellä tehtyjä vaihtoja lasketaan vain yhdeksi vaihtomahdollisuudeksi.

5 vaihdon sääntö alkoi tilapäisenä koronatoimena (2020), ennen kuin IFAB teki siitä pysyvän kaudeksi 2022–23.

Vuonna 2022 IFAB nosti nimettyjen vaihtopelaajien enimmäismäärän 12:sta 15:een kilpailun järjestäjien harkinnan mukaan ja teki samalla 5 vaihdon säännöstä pysyvän.

Erotuomarille on ilmoitettava ennen jokaista vaihtoa. Menettely: erotuomarille ilmoitetaan, pelaaja poistuu, vaihtopelaaja tulee kentälle keskiviivalta.

Neljäs erotuomari hoitaa tyypillisesti vaihtopyynnöt ja vaihtotaulun (jossa näytetään vaihtojen numerot).

Vaihtopelaaja astuu kentälle keskiviivalta sen jälkeen, kun pelaaja, jonka tilalle hän tulee, on poistunut.

Pois vaihdettava pelaaja poistuu lähimmästä rajan kohdasta, ei välttämättä keskiviivalta, ellei erotuomari toisin määrää.

Erotuomarilla on aina viimeinen sana siitä, saako vaihtopelaaja tulla kentälle ja milloin.

Kuka tahansa pelaaja voidaan vaihtaa pois – myös maalivahti. Vaihdettavien pelaajien valintaa ei ole rajoitettu.

Vaihtopelaajien nimet on annettava erotuomarille ennen alkupotkua. Nimeämättömät vaihtopelaajat eivät saa osallistua.

Kauden 2025–26 ”Captain Only” -menettely estää muita kuin kapteenia lähestymästä erotuomaria keskeisten tilanteiden aikana. Vain kapteeni saa puhua erotuomarille kunnioittavasti.

Jos maalivahti poistetaan kentältä, kenttäpelaaja voi ottaa maalivahdin paikan. Useimmat joukkueet vaihtavat kenttäpelaajan tilalle varamaalivahdin, jos vaihtoja on jäljellä.

Lääkintähenkilöstö arvioi aivotärähdyksen. Jos todetaan tai epäillään aivotärähdystä, joukkue voi päättää käyttää aivotärähdysvaihdon (ylimääräinen, pysyvä).

Tavallisessa aikuisten jalkapallossa pois vaihdettu pelaaja ei voi palata. Paluuvaihdot sallitaan vain juniori-, veteraani-, vammais- ja harrastejalkapallossa.

Kentälle tuleva vaihtopelaaja ei saa tulla ennen kuin poistuva pelaaja on todella poistunut kentältä.

Maalivahdit voidaan korvata rangaistuspotkukilpailun aikana, jos he eivät pysty jatkamaan (esim. loukkaantumisen vuoksi) – edellyttäen, ettei joukkue ole käyttänyt kaikkia vaihtojaan. Heitä ei voi korvata taktisista syistä.

Useat vaihdot samalla keskeytyksellä ovat sallittuja ja kuluttavat yhteensä vain yhden vaihtomahdollisuuden.

Vain ennen alkupotkua joukkueluetteloon nimetyt vaihtopelaajat saavat osallistua. Nimeämättömän pelaajan tulo kentälle on rikkomus.

Maalivahti ja kenttäpelaaja saavat vaihtaa rooleja vain pelin ollessa keskeytettynä ja erotuomarin luvalla – ei koskaan pelin aikana.

Puoliajan vaihdot ovat sallittuja eivätkä kuulu 3 vaihtomahdollisuuteen – ilmainen tilaisuus tehdä muutoksia.

Jos pelaajaa hoidetaan kentän ulkopuolella, joukkue voi vaihtaa hänet pois ilman, että hänen paluutaan vaaditaan. Vaihto etenee normaalisti.

Vaihtopelaajat saavat yleensä lämmitellä osoitetuilla alueilla. Heillä on oltava erottava ”liivi” ja heidän on noudatettava kilpailumääräyksiä.

Punaisen kortin saanutta pelaajaa ei voi korvata. Joukkue pelaa loppuottelun yhtä pelaajaa vajaana – vaikka vaihtoja olisi jäljellä.

Luvatta kentälle tulo on vaihtopelaajalle varoituksen arvoinen rikkomus, ja peli jatketaan vastustajille annettavalla epäsuoralla vapaapotkulla.

Kentältä poistuminen tahallaan ilman lupaa on varoituksen arvoinen rikkomus – keltainen kortti.

Roolien vaihtaminen pelin aikana ilman lupaa johtaa varoitukseen sekä maalivahdille että asianomaiselle kenttäpelaajalle.

Useat vaihdot samalla keskeytyksellä lasketaan yhdeksi mahdollisuudeksi – IFAB sallii tämän nimenomaisesti.

3 mahdollisuuden jälkeen joukkue ei voi vaihtaa enempää – paitsi aivotärähdysvaihdot (ylimääräiset) tai jatko-ottelussa (1 mahdollisuus lisää).

Kentältä poistettu vaihtopelaaja (esim. protestoinnista) ei vähennä joukkueen sallittuja vaihtoja. Joukkueella on edelleen samat mahdollisuudet käytettävissään.

Jos aloittava pelaaja poistetaan kentältä ennen alkupotkua, nimetty vaihtopelaaja voi korvata hänet. Joukkue aloittaa 11 pelaajalla.

Joukkue, jossa on kentällä alle 7 pelaajaa – jatkamiseen vaadittu vähimmäismäärä – pakottaa ottelun keskeytettäväksi lopullisesti.

Nimeämättömän pelaajan tulo vaihtopelaajana on vakava rikkomus. Punainen kortti; pelaajasta tehdään ilmoitus; joukkueen nimettyjen vaihtopelaajien määrää EI vähennetä.

Aivotärähdysvaihtojen on noudatettava IFAB:n protokollaa. Väärinkäyttö voi johtaa kilpailun järjestäjän kurinpitotoimiin.

Epävirallinen kansainvälinen vaihto (1889) edelsi sitä, että säännöt virallisesti sallivat vaihdot (1958), sekä vaihtojen MM-debyyttiä (1970).

Varhaisin tunnettu vaihto kilpaottelussa tehtiin vuonna 1885 – poissaolevan pelaajan tilalle. Vaihdot eivät vielä kuuluneet virallisesti sääntöihin.

Vuonna 1889 Walesin maalivahti Jim Trainer ei saapunut otteluun Skotlantia vastaan. Hänen tilalleen tuli vaihtopelaaja. Tämä on kirjattu ensimmäiseksi kansainväliseksi vaihdoksi.

Vaihdot sallittiin ensimmäisen kerran Meksikon MM-kisoissa 1970 – samassa turnauksessa, jossa kortit otettiin käyttöön. Kaksi vaihtopelaajaa joukkuetta kohden oli sallittu.

1990-luvun puolivälistä lähtien vakiona oli 3 vaihtoa joukkuetta kohden. Näin säilyi koronaan liittyviin muutoksiin vuonna 2020 asti.

Toukokuussa 2020 IFAB otti käyttöön 5 vaihdon säännön tilapäisenä koronatoimena pelaajien hyvinvoinnin suojaamiseksi tiiviin otteluohjelman aikana.

Vaihtojen määrä kasvoi vaiheittain: käyttöön 1958, vakiintui 3:een 1990-luvulla, nostettiin 5:een 2020 ja tehtiin pysyväksi 2022.

Aivotärähdysvaihdot tehtiin pysyviksi IFAB:n 138. vuosikokouksessa 2.3.2024 usean vuoden kokeilujen jälkeen.

Premier League otti 5 vaihdon säännön käyttöön kaudeksi 2022–23, myöhemmin kuin useat muut suuret eurooppalaiset sarjat.

Vuoteen 1965 asti englantilainen kotimainen jalkapallo ei sallinut vaihtoja mistään syystä. FA otti käyttöön 1 vaihdon mistä syystä tahansa vuonna 1965.

Jos vaihdot on käytetty, kenttäpelaajan on siirryttävä maalivahdiksi. Rangaistuspotkukilpailu jatkuu.

Aivotärähdysvaihdot ovat ylimääräisiä pysyviä vaihtoja – ne eivät kuulu 5 tavallisen vaihdon rajaan. Jokainen joukkue saa 1 ottelua kohden.

IFAB:n protokollan mukaan kilpailuissa, joissa nimettyjen vaihtopelaajien määrä vastaa tavallisten vaihtojen enimmäismäärää, aiemmin pois vaihdettu pelaaja voidaan tuoda takaisin aivotärähdysvaihtona.

Pelaaja, joka kieltäytyy poistumasta vaihdon yhteydessä, saa varoituksen, mutta vaihto toteutetaan joka tapauksessa.

Vahingossa kentällä oleva ylimääräinen pelaaja korjataan heti, kun erotuomari huomaa asian – peli keskeytetään ja virhe korjataan.

Erotuomari voi antaa varoituksen tai poistaa kentältä vaihtopelaajan myös pelkän vaihtopenkillä tehdyn sopimattoman käytöksen vuoksi, vaikka tämä ei olisi koskaan tullut kentälle.

Hetkinen – itse asiassa 4 vaihtoa 4 keskeytyksellä = 4 käytettyä mahdollisuutta. Raja on 3. Joukkue ei siis voi tehdä 4 vaihtoa 4 eri keskeytyksellä rikkomatta sääntöä. Joukkueelta evättäisiin 4. erillisellä keskeytyksellä tehtävä vaihto.

5 vaihtoa 2 keskeytyksellä = 2 mahdollisuutta. Puoliaikatauko voidaan käyttää kolmantena mahdollisuutena, jota ei lasketa. Tämä on siis sallittua.

Vaihdot tehdään pelin keskeytyksillä – potku odottaa. Uusi pelaaja ottaa paikkansa kentällä.

Paluuvaihdot EIVÄT ole sallittuja aikuisten ”A”-tason eikä ylimmän sarjatason seurajalkapallossa – vain hyväksytyissä juniori-, veteraani-, vammais- ja harrastekilpailuissa.

Jalkapallossa vaihdot on rajattu 5:een ilman paluuta; futsalin lentävissä vaihdoissa vaihtoja on rajattomasti ja pelaajat voivat palata peliin.

Sääntö siirtyi ennen koronaa voimassa olleesta 3 vaihdon järjestelmästä, jossa mahdollisuuksia oli rajattomasti, nykyiseen 5 vaihtoon, jotka on rajattu 3 mahdollisuuteen.

Aivotärähdysvaihdot ovat YLIMÄÄRÄISIÄ – ne eivät kuulu 5 tavalliseen vaihtoon.

Aikuisten A-maaotteluissa voidaan nimetä enintään 15 vaihtopelaajaa ja käyttää enintään 6 (IFAB:n mukaan).

Jatko-ottelussa joukkue saa yhden vaihtopelaajan ja yhden vaihtomahdollisuuden lisää varsinaisen peliajan lisäksi, kun kilpailumääräykset sen sallivat.

Useimmat muut Euroopan huippusarjat siirtyivät 5 vaihtoon vuodesta 2020 (tilapäinen koronatoimi). Premier League oli yksi viimeisistä, joka siirtyi siihen kaudella 2022–23.

Puoliajan vaihdot ovat ”ilmaisia” – ne eivät kuulu 3 vaihtomahdollisuuteen. Taktinen etu joukkueille.

Paluuvaihdot (vain hyväksytyissä harraste- ja juniorikilpailuissa jne.) sallivat pelaajien palata. Tavalliset vaihdot eivät – pois vaihdettu pelaaja on ottelun ulkopuolella.

Maalivahdin kanssa paikkaa vaihtaminen edellyttää erotuomarin lupaa ja pelin keskeytystä. Sen tekeminen pelin aikana ilman lupaa = keltainen kortti kummallekin pelaajalle.

Jääkiekossa on lentävät vaihdot (”lennosta”) – pelaajat tulevat kentälle ja poistuvat vapaasti. Jalkapallossa ei ole (aikuisten 11 vastaan 11 -pelissä).

3 ikkunaa on jo käytetty. 4. vaihto 4. keskeytyksellä on kielletty 3 mahdollisuuden säännön nojalla.

Se, montako mahdollisuutta on käytetty, määräytyy sen mukaan, miten vaihdot ryhmitellään keskeytyksiin, ei sen mukaan, montako yksittäistä vaihtoa tehdään.

Puoliajan vaihdot ovat ilmaisia – ne eivät kuulu 3 mahdollisuuteen.

Aivotärähdysvaihdot ovat ylimääräisiä. Joukkue voi korvata maalivahdin; vastustaja saa reiluuden vuoksi 1 ylimääräisen vaihdon.

Alle 7 pelaajan joukkue ei voi jatkaa – ottelu keskeytetään lopullisesti.

Luvatta kentälle tulo johtaa vaihtopelaajan varoitukseen, ja peli jatketaan epäsuoralla vapaapotkulla riippumatta siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Kentältä poistettu maalivahti voidaan korvata kuten kuka tahansa muu pelaaja, kunhan joukkueella on vielä vaihtoja jäljellä.

Maalivahdin kanssa paikkaa vaihtaminen pelin aikana ilman lupaa = keltainen kortti kummallekin.

Paluuvaihdot rajataan juniori-, veteraani-, vammais- ja harrastepeleihin – ei Premier Leagueen. Pois vaihdettu pelaaja ei voi palata.

Hyväksytyssä juniorijalkapallossa paluuvaihdot ovat sallittuja. Pois vaihdettu pelaaja voi tulla uudelleen kentälle.

5 vaihtoa varsinaisella peliajalla – pysyvästi IFAB:n säännöissä kaudesta 2022–23 lähtien.

3 vaihtomahdollisuutta sekä puoliaika, joka ei kuulu laskuun.

Ottelua ei voi aloittaa, jos joukkueessa on alle 7 pelaajaa.

Säännöt (1958), MM-debyytti (1970), tilapäinen koronasääntö (2020) ja sen pysyväksi tekeminen (2022) tulivat tässä järjestyksessä.

Aivotärähdysvaihdot ovat ylimääräisiä pysyviä vaihtoja (1 joukkuetta kohden), joita käytetään todetun tai epäillyn aivotärähdyksen vuoksi.

Vaihtopelaaja odottaa keskiviivalla ja astuu kentälle vasta, kun poistuva pelaaja on poistunut ja erotuomari on antanut merkin.

Punaisen kortin saaneita pelaajia ei voi korvata. Joukkue pelaa yhtä pelaajaa vajaana.

Luvaton kentälle tulo johtaa vaihtopelaajan varoitukseen, ja vastustajalle annetaan epäsuora vapaapotku.

Enintään 15 nimettyä vaihtopelaajaa vuodesta 2022 (aiemmin 12).

Vaihdot lisättiin sääntöihin vuonna 1958 – aluksi vain 1 ottelua kohden.