Keltaiset ja punaiset kortit

Keltainen kortti on muodollinen varoitus. Se kirjataan; kaksi samassa ottelussa tarkoittaa punaista korttia ja kentältäpoistoa.

Punainen kortti on kentältäpoisto. Pelaajan on poistuttava kentältä heti; joukkue pelaa loppuottelun yhtä pelaajaa vähemmän.

Jalkapallosäännöissä varoitus on muodollinen kurinpitotoimi, joka ilmoitetaan keltaisella kortilla.

Kentältäpoisto on poistaminen kentältä. Henkilön on poistuttava, eikä hänen tilalleen saa tuoda toista; ilmoitetaan punaisella kortilla.

Kaksi varoitusta (keltaista korttia) samassa ottelussa johtavat aina punaiseen korttiin ja kentältäpoistoon.

Näytteleminen on loukkaantumisen tai rikkomuksen teeskentelyä erotuomarin johtamiseksi harhaan. Se on keltaisen kortin rikkomus epäurheilijamaisen käytöksen alla.

Tilapäinen kentältäpoisto on määräajaksi tapahtuva kentältä poistaminen, jota käytetään joissakin kilpailuissa tietyistä varoitukseen johtavista rikkomuksista, minkä jälkeen pelaaja palaa kentälle.

Epäurheilijamainen käytös on laaja varoitusluokka säännössä 12. Se kattaa näyttelemisen, paidan riisumisen, harhauttamiskeinot, aitoihin kiipeämisen, provosoivan tai pilkallisen käytöksen ja muuta.

Toistuva rikkominen on toistuvien rikkomusten kuvio – tarkkaa lukumäärää ei ole, vaan se on erotuomarin harkintaa.

Ilmeisen maalintekomahdollisuuden vieminen on tyypillisesti kentältäpoiston (punaisen kortin) rikkomus.

Säännössä 12 luetellaan 7 kentältäpoistoon johtavaa luokkaa: ilmeisen maalintekomahdollisuuden vieminen, maalin tai ilmeisen maalintekomahdollisuuden estäminen käsivirheellä, raaka peli, väkivaltainen käytös, purraminen tai sylkeminen, loukkaava kielenkäyttö tai eleet sekä toinen varoitus.

Yksittäinen keltainen on varoitus; toinen samassa ottelussa on punainen; riittävän monta varoitusta kilpailun aikana johtaa pelikieltoon; punainen kortti ei vaadi kertymää.

IFAB:n tilapäisen kentältäpoiston ohjeaika on noin 10–15 % ottelun kestosta – noin 10 minuuttia 90 minuutin pelissä.

IFAB suosittelee 10–15 % kokonaispeliajasta – esim. 10 minuuttia 90 minuutin ottelussa, 8 minuuttia 80 minuutin ottelussa.

Kortit otettiin käyttöön vuoden 1970 MM-kisoissa Meksikossa Ken Astonin idean pohjalta, joka syntyi vuoden 1966 Englannin ja Argentiinan välisen Wembleyn ottelun jälkeen.

Vuodesta 2019 valmentajat ja taustahenkilöt voivat saada kortteja. Kaksi keltaista = punainen, kuten pelaajillakin.

Pelikiellon rajat vaihtelevat kilpailuittain. Premier League: 5 keltaista korttia tiettyyn ottelukierrokseen mennessä. Champions League: 3 keltaista. Määritellään aina kilpailumääräyksissä.

Premier Leaguessa 5 keltaisen kortin kerääminen 19. ottelukierrokseen mennessä johtaa yhden ottelun pelikieltoon. Kauden myöhemmissä vaiheissa sovelletaan eri ajanjaksoja.

Sääntöjen 2025–26 voimaantulosta lähtien maalivahti, joka pitää palloa hallussaan yli 8 sekuntia, antaa vastustajalle kulmapotkun.

Kaksi keltaista korttia valmentajalle samassa ottelussa = punainen kortti. Valmentajan on poistuttava tekniseltä alueelta.

Kortit antaa yksinomaan erotuomari. VAR voi neuvoa suorissa punaisissa korteissa, mutta kentällä päätöksen tekee erotuomari.

VAR:n tarkasteltavat luokat kattavat maalit, rangaistuspotkut, suorat punaiset kortit ja henkilöllisyyden sekaantumisen – ei keltaisia kortteja.

VAR voi tarkastella vain suoria punaisen kortin päätöksiä. Toiset keltaiset kortit (joista seuraa punainen) eivät kuulu VAR-tarkastelun piiriin.

Vuodesta 2019 kortit koskevat pelaajia, vaihtopelaajia, pois vaihdettuja pelaajia JA taustahenkilöitä (valmentajia, lääkintähenkilökuntaa jne.).

Valmentajille näytettävät kortit antaa erotuomari, usein neljännen erotuomarin raportin perusteella. Kaksi keltaista korttia valmentajalle = punainen kortti.

Erotuomari on ensisijainen kirjaaja. Neljäs erotuomari pitää usein rinnakkaista kirjausta ja auttaa vahvistamaan yksityiskohdat.

Tilapäistä kentältäpoistoa käytetään vain hyväksytyissä kilpailuissa (juniori-, veteraani-, vammais- ja harrastepelit). Erotuomari panee sen täytäntöön näyttämällä keltaisen kortin ja osoittamalla molemmilla käsillä poistumisalueelle.

Erotuomari arvioi epäurheilijamaisen käytöksen soveltaen säännön 12 laajaa luetteloa varoituksen arvoisista tapauksista.

Erotuomarin valta antaa varoitus tai poistaa pelaaja kentältä alkaa ennen ottelua tehtävästä tarkastuksesta ja jatkuu siihen asti, kun hän on ottelun jälkeen poistunut kentältä.

Erotuomari voi näyttää kortin pelaajalle, joka on juuri vaihdettu pois pelistä – kentältä poistuminen ei vapauta kurinpidollisesta vastuusta.

Protestointi eli päätöksen vastustaminen sanoin tai teoin on varoituksen (keltainen kortti) arvoinen rikkomus.

Paidan riisuminen tai pään peittäminen paidalla maalijuhlinnan aikana on epäurheilijamaisen käytöksen perusteella pakollinen keltainen kortti.

Kentältä poistuminen juhlimaan EI ole varoituksen arvoista. Sen sijaan ympäröiville aidoille kiipeäminen tai katsojien lähestyminen vaarallisella tavalla ON varoituksen arvoista.

Ympäröivälle aidalle kiipeäminen ja/tai katsojien lähestyminen tavalla, joka aiheuttaa turvallisuusongelmia = pakollinen keltainen kortti.

Pureminen tai syljeksiminen ketä tahansa kohti on aina suora punainen kortti, riippumatta siitä, onko näkyvää vammaa.

Valmentajan poistuminen tekniseltä alueelta riitelemään erotuomarin kanssa on kentältäpoistoon (punainen kortti) johtava rikkomus.

Pään tai kasvojen peittäminen naamiolla tai vastaavalla esineellä maalijuhlinnan aikana on epäurheilijamaisen käytöksen perusteella pakollinen keltainen kortti.

Vähäinen tai lievä erimielisyys johtaa vain huomautukseen. Protestointi (selvä vastustaminen) on keltainen kortti; alueelta poistuminen riitelemään erotuomariston kanssa on punainen.

Näytteleminen (vamman tai rikkeen teeskentely harhauttamistarkoituksessa) on keltaisen kortin rikkomus.

Loukkaavan, solvaavan tai herjaavan kielen ja/tai eleiden käyttö on yksi seitsemästä kentältäpoiston perusteesta.

Kentältä poistetun pelaajan on poistuttava kentältä, ja hänen joukkueensa pelaa loppuottelun yhtä pelaajaa vajaana. Pelaajaa EI voi korvata.

Kun maalivahti poistetaan kentältä, maalissa jatkaa yleensä kanssapelaaja, tavallisesti niin, että kenttäpelaaja vaihdetaan pois.

Pelikiellot vaihtelevat: tavallinen punainen kortti = 1 ottelu. Väkivaltainen käytös = 3+ ottelua. Vakavissa tapauksissa (esim. syljeksiminen, pureminen) kielto voi olla 6–10+ ottelua.

Yksittäinen keltainen kortti ei estä pelaajaa pelaamasta seuraavassa ottelussa. Mutta tietyn rajan täyttyminen (esim. 5 Premier Leaguessa) johtaa yhden ottelun pelikieltoon.

Punaisen kortin saanut valmentaja joutuu poistumaan tekniseltä alueelta. Joukkue pelaa täysilukuisena. Jatkotoimet riippuvat kilpailusta.

Hyödyn aikana tehdystä rikkomuksesta annettavaa korttia ei mitätöidä – se näytetään heti, kun peli seuraavan kerran keskeytyy.

Kentältäpoistoon johtava rikkomus johtaa suoraan punaiseen korttiin. Jo näytetty keltainen kortti on tästä riippumaton.

Tilapäisessä kentältäpoistossa pelaaja on poissa kentältä koko sen ajan. Joukkue pelaa ilman häntä. Häntä ei saa korvata vaihtopelaajalla tuona aikana.

Tilapäisen kentältäpoiston aikana tehty kentältäpoistoon johtava rikkomus päättää pelaajan osallistumisen otteluun kokonaan, eikä hänelle saa tulla korvaajaa.

Toistuva rikkominen voi koskea pelaajaa, joka tekee rikkeiden sarjan viimeisen rikkeen – vaikka useat kanssapelaajat olisivat vaikuttaneet kuvioon.

Englantilainen erotuomari Ken Aston keksi ajatuksen Englannin ja Argentiinan ottelun jälkeen Wembleyllä 1966, jossa pelaajat eivät ymmärtäneet saaneensa varoitusta.

Aston ajoi Lontoon liikenteessä, kun vertaus iski: keltainen tarkoittaa varoitusta, punainen pysähtymistä. Hän ehdotti järjestelmää FIFA:lle.

Kortit otettiin käyttöön Meksikon MM-kisoissa 1970, kahdet MM-kisat Astonia innoittaneen Wembleyn tapauksen jälkeen.

Meksikon MM-kisoissa 1970 yksikään pelaaja ei saanut punaista korttia, vain keltaisia. Järjestelmä oli olemassa, mutta sitä ei viety pidemmälle.

Kurinpitovalta säännöissä (1881) on vanhempi kuin itse näkyvät kortit (1970); kahden keltaisen kortin johtaminen punaiseen (1992) ja kortit taustahenkilöille (2019) tulivat vielä myöhemmin.

Varoituksen ja kentältäpoiston antaminen erotuomarin valtana on kuulunut sääntöihin vuodesta 1881, kauan ennen kuin kortteja alettiin käyttää niiden ilmaisemiseen.

Vuonna 2019 IFAB hyväksyi keltaiset ja punaiset kortit taustahenkilöille. Kaksi keltaista korttia valmentajalle = punainen, aivan kuten pelaajillakin.

IFAB hyväksyi tilapäisen kentältäpoiston vuonna 2017, kahden keltaisen kortin säännön (1992) jälkeen mutta ennen taustahenkilöiden kortteja (2019).

Englannin ja Argentiinan välinen MM-kisojen 1966 puolivälieräottelu Wembleyllä sai Ken Astonin keksimään korttijärjestelmän.

Vuonna 2019 IFAB laajensi kortit (sekä varoituksen ja kentältäpoiston perusteet) koskemaan taustahenkilöitä.

Paidan riisuminen juhlinnan aikana on pakollinen keltainen kortti – sääntöä sovelletaan, vaikka maali myöhemmin hylättäisiin.

Kortit annetaan pelin seuraavan keskeytyksen aikana riippumatta siitä, johtiko hyöty mihinkään. Kurinpito on riippumaton pelistä.

Jos ottelu päättyy tilapäisen kentältäpoiston aikana, rangaistuksen katsotaan olevan suoritettu. Se, onko lisärangaistuksia, riippuu kilpailumääräyksistä.

Erotuomari voi peruuttaa virheellisen kortin vain ottelun ollessa vielä käynnissä – ei sen jälkeen, jolloin tarvitaan sen sijaan kilpailun oma menettely.

VAR voi havaita huomaamatta jääneen selvän kentältäpoistoon johtavan rikkomuksen ja neuvoa erotuomaria, joka voi tämän jälkeenkin näyttää punaisen kortin.

Kentältä poistettua pelaajaa ei voi poistaa kentältä uudelleen. Myöhempi sopimaton käytös voi lisätä pelikieltopäiviä mutta ei seurauksia kentällä.

Erotuomarin valta on voimassa jo ennen alkupotkua, joten hän voi estää rikkoneen pelaajan osallistumisen otteluun ja raportoida sopimattoman käytöksen.

Kortit ovat voimassa myös rangaistuspotkukilpailun aikana. Niiden kurinpidollinen vaikutus siirtyy eteenpäin kilpailumääräysten mukaan.

Vaihtopelaajille voi antaa varoituksen. Kortti kirjataan; kentälle tulo on edelleen sallittu, ellei pelaajaa ole poistettu kentältä.

Pään tai kasvojen peittäminen naamiolla on pakollinen keltainen kortti. (Carlos Tevez sai varoituksen tästä juhlinnassa vuonna 2018.)

Toinen keltainen kortti = kaksi varoituksen arvoista rikkomusta samassa ottelussa. Suora punainen = yksittäinen rikkomus, joka on riittävän vakava kentältäpoistoon (esim. väkivaltainen käytös).

Molemmat ovat varoituksia. Kaksi keltaista korttia = punainen kummallekin, mutta seuraukset eroavat laajuudeltaan (tekninen alue vs. kenttä).

Liiallinen kontakti aidossa kamppailussa pallosta on ”raakaa peliä”; sama voimankäyttö kamppailun ulkopuolella on ”väkivaltaista käytöstä”.

VAR:n toimivalta riippuu kokonaan kortin lajista: suorat punaiset ovat tarkasteltavissa, minkään tyyppiset keltaiset eivät.

Keltaiset kortit pysyvät kentällä (vain kirjataan). Tilapäisessä kentältäpoistossa pelaaja on oikeasti ajan poissa kentältä. Käytetään eri yhteyksissä (tilapäinen kentältäpoisto vain hyväksytyissä kilpailuissa).

Rugbyssa on ollut tilapäinen kentältäpoisto keltaisesta kortista kaikilla tasoilla vuosikymmeniä – jalkapallossa tilapäistä kentältäpoistoa on vain juniori- ja harrastepeleissä. Molemmissa käytetään samaa värikoodausta.

Kurinpidollinen vaikutus on sama. Käytännössä kentältä poistettu maalivahti korvataan yleensä varamaalivahdilla (yksi kenttäpelaaja uhrataan).

Vuonna 1970 käyttöön otettu näkyvä korttijärjestelmä korvasi pelkästään suullisen järjestelmän, jonka sekä pelaajat että katsojat saattoivat helposti ohittaa huomaamatta.

Ennen vuotta 2019 valmentajia saatettiin ”lähettää pois” tekniseltä alueelta, mutta heille ei annettu virallisesti korttia. Vuoden 2019 muutos virallisti korttijärjestelmän.

Paidan riisuminen on automaattinen, pakollinen keltainen kortti. Erotuomarilla ei ole harkintavaltaa. Muissa keltaisissa on harkintavalta.

Pakollinen keltainen kortti paidan riisumisesta maalijuhlinnan aikana.

Pallon potkaiseminen pois pelin keskeytyksen jälkeen on viivytystaktiikka – keltainen kortti.

Taklaus, jossa käytetään liiallista voimaa ja vaarannetaan vastustajan turvallisuus = raaka peli = suora punainen kortti.

Toinen varoituksen arvoinen rikkomus samassa ottelussa johtaa aina punaiseen korttiin toisen keltaisen säännön mukaan, tapahtui se miten tahansa.

Tekniseltä alueelta poistuminen protestoimaan erotuomarille on valmentajalle kentältäpoisto (punainen kortti).

Erotuomarin harhauttamiseksi tehty näytteleminen on keltainen kortti epäurheilijamaisen käytöksen perusteella.

Tahallinen käsivirhe, jolla viedään ilmeinen maalintekomahdollisuus, on punaisen kortin rikkomus; sen lisäksi seuraa rangaistuspotku.

Aito yritys pelata palloa lieventää seuraamuksen punaisesta kortista keltaiseksi, vaikka teko olisi rike ja veisi mahdollisuuden.

Pään tai kasvojen peittäminen naamiolla on pakollinen keltainen kortti.

Kentältä poistumisen viivyttäminen pelaajavaihdossa on varoituksen arvoinen rikkomus (pelin jatkamisen viivyttäminen).

Kaksi varoitusta samassa ottelussa johtavat aina punaiseen korttiin riippumatta siitä, kuinka erilaisia rikkomukset ovat.

Kortit otettiin ensi kertaa käyttöön Meksikon MM-kisoissa 1970; ne keksi Ken Aston.

Säännössä 12 luetellaan 7 kentältäpoiston perustetta.

Pakollinen keltainen kortti epäurheilijamaisesta käytöksestä.

VAR:n tarkasteltavat luokat: maalit, rangaistuspotkut, suorat punaiset kortit, henkilöiden sekaannus. Keltaisia kortteja ei tarkastella.

Valmentajien ja taustahenkilöiden kortit hyväksyttiin vuonna 2019.

IFAB:n ohje tilapäiselle kentältäpoistolle on noin 10 minuuttia 90 minuutin ottelussa.

Punainen kortti = kentältäpoisto, pelaajan poistaminen kentältä.

Ken Aston kehitti järjestelmän Wembleyn ottelun jälkeen 1966.

Kentältä poistettu pelaaja poistuu välittömästi, eikä häntä voi korvata – hänen joukkueensa pelaa loppuottelun yhtä pelaajaa vajaana.