Pallo

IFABin sääntö 2 – ”Pallo” – määrittelee kaikki ottelupallon viralliset vaatimukset: muodon, materiaalin, koon, painon ja paineen.

Jalkapallon on oltava pallonmuotoinen (C). Soikeat pallot kuuluvat rugbyyn ja amerikkalaiseen jalkapalloon.

Aikuisten jalkapallossa (ja useimmissa 13-vuotiaiden ja sitä vanhempien nuorisojalkapallossa) käytetään kokoa 5 olevaa palloa. Pienempiä kokoja (4 ja 3) käytetään nuoremmissa ikäryhmissä.

Ympärysmitta on pallon ympäri mitattu etäisyys, mitattuna sen leveimmän kohdan ympäri. Sääntö 2 määrää, että koon 5 pallon ympärysmitan on oltava 68–70 cm.

Paine tarkoittaa pallon sisäistä ilmanpainetta, joka mitataan ilmakehinä tai baareina. Sääntö 2 asettaa sen merenpinnan tasolla arvoon 0,6–1,1 ilmakehää.

Sisäkumi on pallon muodon antava ilmatiivis sisäkammio. Se on suljettu pallon ulompien paneelien sisään.

Perinteinen jalkapallo on tehty 32 paneelista (12 viisikulmiota ja 20 kuusikulmiota), vaikka nykyaikaisissa malleissa on vähemmän paneeleja uusilla muodoilla.

Ottelupallot toimitetaan ennen ottelua ja hyväksytään ennen alkupotkua; hyväksytyt varapallot odottavat kentän ympärillä nopeuttamassa pelin jatkamista.

Ilma pumpataan sisään venttiilin kautta neulapumpulla; sitten paine tarkistetaan, jotta se on sallitulla alueella, ennen kuin neula otetaan pois.

Täytetty pallo on pumpattu oikeaan sisäiseen paineeseen (0,6–1,1 ilmakehää). Tyhjentynyttä palloa ei voi käyttää ottelussa.

Ympärysmitta mitataan pallon leveimmän kohdan ympäri; koon 5 pallolla sen on oltava vähintään 68 cm.

Sääntö 2 asettaa ympärysmitan enimmäisarvoksi 70 cm. Koko vaihteluväli on siis 68–70 cm.

Tennispallo painaa alle 60 g, jalkapallo alle puoli kiloa ja koripallo sitä enemmän.

Sääntö 2 asettaa painon enimmäisarvoksi 450 g alkupotkun hetkellä. Koko vaihteluväli on 410–450 g.

Sääntö 2 asettaa vähimmäispaineeksi 0,6 atm – sen alapuolella pallo on liian pehmeä kunnolliseen pelaamiseen.

Sääntö 2 asettaa enimmäispaineeksi 1,1 atm – sen yläpuolella pallo muuttuu liian kovaksi ja vaaralliseksi.

Mitä suurempi luku, sitä suurempi pallo: koko 3 on nuorimmille pelaajille, koko 4 vanhemmille lapsille ja koko 5 nuorille ja aikuisille.

Pelissä on kerrallaan vain yksi pallo. Kentän ympärille asetettuja varapalloja käytetään vain pelin jatkamisen nopeuttamiseen.

0,6–1,1 atm on sallittu vaihteluväli säännön 2 mukaan. Se vastaa noin 8,5–15,6 psi:tä (tai 600–1100 g/cm²) merenpinnan tasolla.

Kun ympärysmitta on 68–70 cm, halkaisija on noin 21,6–22,3 cm (≈22 cm). Halkaisija lasketaan jakamalla ympärysmitta luvulla π.

Säännön 5 mukaan erotuomari tarkastaa ja hyväksyy ottelupallon ennen alkupotkua. Erotuomari voi myös vaihtaa pallon ottelun aikana tarvittaessa.

Useimmissa kilpailuissa kotiseura tai järjestäjä toimittaa pallot, ja ne on hyväksyttävä ennen käyttöä.

Erotuomari on ainoa, joka päättää pallon vaihtamisesta ottelun aikana. Hän käyttää yhtä varapalloista, jotka on jo hyväksytty ennen alkupotkua.

Kapteenit voivat tuoda esiin huolensa pallosta, mutta lopulta erotuomari päättää. Erotuomari voi myös tarkastaa pallon pyytämättä.

Monipallojärjestelmät, joissa on palloniekkoja ja kentän ympärille asetettuja varapalloja, ovat ottelun järjestäjien hoidossa. Erotuomari hyväksyy kaikki käytettävät ottelupallot.

Aikuisten ottelu vaatii pallonmuotoisen koon 5 pallon (C). B on pienempi nuorisopallo, eivätkä A ja D ole pallonmuotoisia.

Virallisen turnauspallon valitsee järjestävä elin (esim. FIFA MM-kisoissa). adidas on toimittanut MM-kisojen virallisen pallon vuodesta 1970.

Perinteisesti hattutempun tehnyt pelaaja vie ottelupallon mukanaan kotiin ottelun jälkeen.

FIFA toi yhdessä adidasin kanssa Telstarin – kuuluisan 32-paneelisen mustavalkoisen pallon – vuoden 1970 MM-kisoihin Meksikossa, ja se suunniteltiin parempaa televisionäkyvyyttä varten.

Suurilla kilpailuilla on sponsorisopimuksia (FIFA adidasin kanssa, UEFA Moltenin ja adidasin kanssa jne.). Järjestäjä toimittaa viralliset pallot kaikkiin otteluihin.

Pallon on täytettävä säännön 2 painevaatimukset. Tyhjä tai liian vähällä paineella oleva pallo on vaihdettava.

Soikeita palloja käytetään rugbyssa ja amerikkalaisessa jalkapallossa. Jalkapallo vaatii säännön 2 mukaan pallonmuotoisen pallon.

Vaikka ikoninen pallo on mustavalkoinen, sääntö 2 ei rajoita väriä. Keltaisia tai oransseja palloja käytetään yleisesti lumisissa olosuhteissa näkyvyyden vuoksi.

Pelaajat saavat laillisesti käyttää käsiään pelin jatkamisen valmisteluun (rajaheitot, vapaapotkut, kulmapotkut, maalipotkut). ”Käsivirhe” rikkomuksena koskee vain tahallista käsipeliä pelin aikana.

Ottelussa sallitaan vain erotuomarin hyväksymä pallo. Pallon vaihtaminen ilman erotuomarin lupaa ei ole sallittua.

Viallisella pallolla ei voi tehdä maalia: peli keskeytetään, pallo vaihdetaan ja peli jatkuu erotuomaripallolla.

Pallo voidaan vaihtaa missä tahansa pelikatkossa, myös maalin jälkeen, joten alkupotku voidaan ottaa toisella hyväksytyllä pallolla.

Pallon on täytettävä säännön 2 vaatimukset koko ottelun ajan. Mikä tahansa muokkaus mitätöi sen kelpoisuuden.

Vuodesta 2025 lähtien maalivahti, joka pitää palloa hallussaan yli kahdeksan sekuntia, antaa vastustajalle kulmapotkun. Erotuomari näyttää viimeiset viisi sekuntia kohotetulla kädellä.

Aikuisten kilpailuissa vaaditaan koon 5 pallo. Kokoa 4 käytetään nuorisojalkapallossa (tyypillisesti 8–12-vuotiaat) ja kokoa 3 hyvin nuorille pelaajille.

Säännön 2 mukaan, jos pallo vioittuu pelin aikana, erotuomari keskeyttää pelin. Pallon vaihtamisen jälkeen peli jatkuu erotuomaripallolla kyseisestä kohdasta.

Jos pallo puhkeaa ennen kuin se ylittää päätyrajan, maalia ei hyväksytä. Erotuomari keskeyttää pelin ja jatkaa erotuomaripallolla pallon vaihtamisen jälkeen.

Rangaistuspotkua ei ole vielä potkaistu, joten pallo vain vaihdetaan ja potku suoritetaan uudella pallolla.

Liian täyteen pumpattu pallo on vaarallinen ja ylittää säännön 2 rajat. Erotuomari vaihtaa sen sallittuun palloon ennen pelin jatkumista.

Ottelua ei voi jatkaa ilman sallittua palloa. Siksi kilpailuissa pidetään valmiina useita hyväksyttyjä palloja.

Pallon tahallinen vahingoittaminen on epäurheilijamaista käytöstä. Erotuomari vaihtaa pallon, määrää vapaapotkun (tai rangaistuspotkun) ja voi antaa pelaajalle varoituksen.

Ulkopuolinen häiriö (kuten ylimääräinen pallo tai esine kentällä) saa erotuomarin keskeyttämään pelin. Ottelu jatkuu erotuomaripallolla alkuperäisen pallon sijaintikohdassa.

Vuodesta 2019 lähtien, jos pallo osuu erotuomariston jäseneen ja toinen joukkue saa pallon haltuunsa, peli keskeytetään ja jatketaan erotuomaripallolla.

Jos vika huomataan maalin jälkeen mutta pallo oli moitteeton maalin syntyhetkellä, maali pätee. Erotuomari käyttää harkintaa näytön perusteella.

Vain erotuomarin hyväksymä ottelupallo on sallittu. Luvaton pallo poistetaan, ja joukkuetta tai taustahenkilöä voidaan rangaista epäurheilijamaisesta käytöksestä.

Ensimmäisissä palloissa käytettiin eläimen rakkoa nahkakuoren sisällä, kumiset sisäkumit seurasivat 1800-luvulla ja synteettiset paneelit tulivat viimeisenä.

FA vahvisti ensimmäisen pallon koko- ja painostandardin vuonna 1872, vain yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun jalkapallosäännöt kirjoitettiin ensimmäisen kerran.

Vuoden 1970 MM-kisoissa Meksikossa käytetyssä Telstarissa oli 12 mustaa viisikulmiota ja 20 valkoista kuusikulmiota, jotta se erottuisi mustavalkotelevisiossa.

adidas on toimittanut virallisen ottelupallon kaikkiin FIFAn MM-kisoihin vuodesta 1970. Merkittäviä esimerkkejä: Telstar (1970), Tango (1978), Jabulani (2010), Al Rihla (2022).

Nahka imi vettä; märkinä päivinä pallo saattoi kaksinkertaistua painoltaan, mikä johti moniin päällä pelaamisesta aiheutuneisiin vammoihin, jotka dokumentoitiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Synteettiset materiaalit (polyuretaani- ja PVC-komposiitit) korvasivat nahan huipputasolla 1980-luvulla. Nykyaikaiset pallot ovat käytännössä vedenpitäviä.

Etelä-Afrikan vuoden 2010 MM-kisoissa käytettyä Jabulania kritisoitiin laajasti arvaamattomista lentoradoista. adidas muokkasi myöhemmin paneelirakennetta seuraavia palloja varten.

Qatar 2022 -kisoissa käytetyssä Al Rihlassa oli 500 Hz:n IMU-liikeanturi, jota käytettiin avustamaan VARia paitsiopäätöksissä ja käsivirheiden havaitsemisessa.

Ensimmäiset MM-kisat pidettiin vuonna 1930, FIFAn pallojen laaduntestaus alkoi vuonna 1996 ja VARia käytettiin ensimmäisen kerran MM-kisoissa vuonna 2018.

Pallon vaatimukset ovat olleet osa sääntöjä vuodesta 1872, ja niitä on tarkennettu ajan myötä. Nykyiset tarkat vaihteluvälit (68–70 cm, 410–450 g, 0,6–1,1 atm) ovat muotoutuneet 1900-luvun kuluessa.

Koko 4 (ympärysmitta 63,5–66 cm) on tavallinen pallo 8–12-vuotiaille. Vanhemmat nuoret ja aikuiset käyttävät kokoa 5.

Koko 3 on pienin vakiopallo, jota käytetään nuorimmille pelaajille (tyypillisesti alle 8-vuotiaille). Se on kevyempi ja helpompi käsitellä.

Sääntö 2 määrittää paineen merenpinnan tasolla. Korkealla (esim. La Paz, Bolivia) pallo voi käyttäytyä ilmakehän olosuhteiden vuoksi eri tavalla, mutta sama sallittu vaihteluväli pätee.

Futsalissa käytetään kokoa 4 olevaa, rajoitetusti pomppivaa palloa, joka on suunniteltu kovalle kenttäpinnalle. Se ei täytä jalkapallon säännön 2 vaatimuksia.

Säännöt eivät määrää pallon väriä, ja kirkkaita palloja käytetään usein lumella.

Älypallot (kuten vuoden 2022 MM-kisoissa käytetty adidas Al Rihla) ovat sallittuja, kunhan ne täyttävät kaikki säännön 2 vaatimukset ja FIFAn hyväksynnän.

Kylmä ilma supistuu, joten pallo menettää painetta ulkona pakkassäässä ja sitä saattaa joutua täyttämään lisää.

Replikapallot näyttävät samanlaisilta mutta niissä käytetään halvempia materiaaleja ja heikompaa rakennetta. Virallisissa otteluissa sallitaan vain kunnolla testatut ja sertifioidut ottelupallot.

Valmistajan merkinnät (adidas, Nike jne.) ovat tavallisia virallisissa palloissa. Muut kaupalliset merkinnät on tyypillisesti rajoitettu kilpailumääräyksillä.

Peliä häiritsevä ylimääräinen esine ei ole ottelupallo: erotuomari keskeyttää pelin, poistattaa sen ja jatkaa erotuomaripallolla.

Jalkapallo on kokoa 5 (ympärysmitta 68–70 cm). Futsalpallo on kokoa 4 (62–64 cm), ja se on painavampi ja vähän pomppiva, suunniteltu kovalle kentälle.

Jalkapallo vaatii pallonmuotoisen pallon. Amerikkalaisessa jalkapallossa käytetään soikeaa, pitkänomaista pyörähdysellipsoidia, joka on suunniteltu heitettäväksi ja kopattavaksi.

Koko 5 painaa 410–450 g; koko 4 painaa tyypillisesti 350–390 g. Pienemmät pallot ovat myös kevyempiä – sopivia nuoremmille pelaajille.

Nahkapallojen historiallinen ongelma oli veden imeytyminen – ne saattoivat lähes kaksinkertaistaa painonsa rankassa sateessa. Nykyaikaiset synteettiset pallot ovat käytännössä vedenpitäviä.

Telstar (1970) oli 32-paneelinen nahka-/synteettinen pallo ilman elektroniikkaa. Al Rihlan (2022) sisällä oli 500 Hz:n liikeanturi VAR-päätösten tukemiseksi.

Molemmissa lajeissa käytetään palloja, joiden sisäinen paine on suhteellisen alhainen verrattuna esimerkiksi tennispalloon. Tarkat vaatimukset eroavat hieman lajeittain.

Tennispallo on alle 7 cm leveä; aikuisten käsipallon ympärysmitta on noin 58–60 cm, jalkapallon 68–70 cm ja koripallon noin 75 cm.

Rugbypallo on soikea (D).

Varhaiset pallot eivät olleet standardoituja; FA vahvisti koon ja painon vuonna 1872, ja FIFA aloitti laaduntestauksen vuonna 1996.

Pienemmät, kevyemmät pallot auttavat lapsia kehittämään tekniikkaa. Koko 3 sopii hyvin nuorille pelaajille, ja sen ympärysmitta on noin 58–61 cm.

Jos pallo vioittuu pelin aikana, erotuomari keskeyttää pelin heti ja jatkaa erotuomaripallolla kohdassa, jossa pallo vioittui.

Erotuomari tarkastaa pallon ja päättää. Jos paine on alle 0,6 atm, pallo vaihdetaan valmiina olevaan varapalloon.

Peliä häiritsevä ylimääräinen pallo tarkoittaa, että erotuomari keskeyttää pelin, poistattaa sen ja jatkaa erotuomaripallolla.

Vuodesta 2025 lähtien maalivahti saa pitää palloa hallussaan enintään kahdeksan sekuntia; erotuomari laskee viimeiset viisi, ja pidempi pitäminen antaa vastustajille kulmapotkun.

Vuodesta 2019 lähtien, jos pallo kimpoaa erotuomariston jäsenestä suoraan maaliin, maalia ei hyväksytä. Peli jatkuu erotuomaripallolla.

Nuorisokilpailuissa pallokoot määritellään iän mukaan. Useimmat kansalliset liitot käyttävät kokoa 4 ikäluokissa U-10 (ja U-12) ja varaavat koon 5 ikäluokille U-13 ja sitä vanhemmille sekä aikuisille.

Hyväksyttyjä varapalloja pidetään kentän ympärillä, joten hävinnyt pallo vain vaihdetaan ja peli jatkuu normaalisti.

Ennen pelin jatkumista pallon on täytettävä säännön 2 vaatimukset. Erotuomari vaihtaa sen ennen kulmapotkun ottamista.

Pitkäaikaisen perinteen mukaan pelaaja, joka tekee kolme maalia yhdessä ottelussa, saa pitää ottelupallon muistona, usein joukkuetovereiden nimikirjoituksilla varustettuna.

Erotuomari voi pumpata pallon uudelleen sallitulle painealueelle tai tarvittaessa vaihtaa sen varapalloon.

Sääntö 2 – ”Pallo” – asettaa vaatimukset otteluissa käytettävälle jalkapallolle.

Aikuisten jalkapallossa ja useimmassa nuorisojalkapallossa (U-13 ja sitä vanhemmat) käytetään kokoa 5 olevaa palloa – seniorien pelin vakiokokoa.

Sääntö 2 vaatii ympärysmitaksi 68–70 cm – mitattuna pallon leveimmän kohdan ympäri.

Sääntö 2 vaatii, että pallon paino on 410–450 g ottelun alussa.

Paineen on oltava sallitulla alueella, joten liian korkean tai matalan lukeman näyttävä pallo säädetään ja tarkistetaan uudelleen.

Jalkapallon on oltava pallonmuotoinen (B).

Erotuomari tarkastaa ja hyväksyy pallon. Hän voi myös vaihtaa pallon ottelun aikana, jos se vioittuu.

Jos pallo vioittuu, erotuomari keskeyttää pelin heti. Pallon vaihtamisen jälkeen peli jatkuu erotuomaripallolla kohdassa, jossa se vioittui.

adidas on toimittanut virallisen pallon jokaisiin FIFAn MM-kisoihin vuodesta 1970 – alkaen ikonisesta Telstarista.

Telstaria käytettiin vuonna 1970, Tangoa vuonna 1978, Jabulania vuonna 2010 ja Al Rihlaa vuonna 2022.