Paitsio

Pelaaja on paitsioasemassa, jos mikä tahansa hänen kehonsa osa, jolla voi pelata palloa, on lähempänä vastustajan päätyrajaa kuin sekä pallo ETTÄ toiseksi alin vastustaja.

Paitsioasemassa oleminen ei sinänsä ole rikkomus. Rikkomus (paitsio) edellyttää, että pelaaja osallistuu aktiivisesti peliin.

Paitsioasemassa oleminen ei ole sellaisenaan rikkomus – siitä tulee rikkomus vasta, kun pelaajasta tulee peliin ”aktiivinen”.

Tavallisessa pelissä maalivahti on alin vastustaja ja alin kenttäpelaaja toiseksi alin. Käytännössä hyökkääjä on siis paitsiossa, jos hän on alimman kenttäpuolustajan takana (maalivahdin ollessa maaliviivalla).

Puolustajan tarkoituksellinen pelaaminen – todellinen pallonhallinta, ei pelkkä kosketus – nollaa paitsion jokaiselta hyökkääjältä, joka oli aiemmin paitsioasemassa.

Tarkoituksellinen torjunta tarkoittaa, että pelaaja (yleensä maalivahti) pysäyttää tarkoituksellisesti palloa, joka olisi menossa maaliin. Torjunnasta tullut kimmoke aiheuttaa silti paitsion, jos paitsioasemassa oleva hyökkääjä ottaa sen haltuunsa.

Vastustajan häirintään kuuluu maalivahdin näkökentän selvä estäminen, kamppaileminen vastustajan kanssa pallosta tai ilmeinen toiminto, joka selvästi vaikuttaa vastustajan kykyyn pelata palloa.

Hyödyn saaminen tarkoittaa sellaisen pallon pelaamista, joka on kimmonnut maalikehikosta, vastustajasta (tarkoituksellisen torjunnan jälkeen tai minkä tahansa torjuntaa seuranneen kimmokkeen jälkeen) tai toisesta paitsiopelaajasta.

Paitsiota arvioitaessa huomioidaan vain kehon osat, joilla voi sääntöjen mukaan pelata palloa. Kainalon alareunan yläpuolella olevat käsivarret jätetään huomiotta – sama raja kuin käsivirheessä.

Täsmälleen toiseksi alimman vastustajan kanssa samalla tasolla oleminen ei täytä ehtoa ”lähempänä” – joten se ei ole paitsioasema.

Hyökkääjän ja päätyrajan välissä on oltava vähintään kaksi vastustajaa – tyypillisesti maalivahti ja yksi kenttäpuolustaja. Nykyinen ”kahden vastustajan” sääntö on ollut voimassa vuodesta 1925.

Paitsiota ei tuomita, kun pallo saadaan suoraan rajaheitosta, maalipotkusta tai kulmapotkusta.

Paitsio voidaan tuomita vain, kun pelaaja on vastustajan kenttäpuoliskolla. Omalla kenttäpuoliskollaan oleva pelaaja ei voi olla paitsiossa.

Maalivahdin heitosta vuoden 2025–26 säännöissä käytetään viimeistä kosketuspistettä – eli hetkeä, jolloin pallo irtoaa kädestä – tavallisen ensimmäisen kosketuspisteen sijaan.

Paitsiosta tuomitaan EPÄSUORA vapaapotku puolustavalle joukkueelle, ja se suoritetaan siitä paikasta, jossa paitsioasemassa oleva pelaaja oli, kun hänen kanssapelaajansa pelasi pallon.

Paitsiosääntö eteni ilman rajoitusta (1863) kolmen vastustajan vaatimukseen (1866) ja nykyiseen kahden vastustajan versioon (1925).

”Kolmen vastustajan” sääntö oli voimassa vuodesta 1866 vuoteen 1925, jolloin se muutettiin kahdeksi. Maaleja ottelua kohti tehtiin sen jälkeisinä kausina karkeasti kaksinkertainen määrä.

Paitsiossa sovelletaan samaa kehon osien rajaa kuin käsivirheessä: vain kainalon alareunan alapuolella olevat kehon osat otetaan huomioon.

Käytännössä maalivahti on maaliviivalla tai sen lähellä, ja alin kenttäpuolustaja toimii toiseksi alimpana vastustajana.

Paitsio arvioidaan sillä hetkellä, kun kanssapelaaja pelaa pallon, ei silloin, kun hyökkääjä myöhemmin koskettaa sitä.

Avustavat erotuomarit liikkuvat sivurajoilla ja asemoituvat arvioimaan toiseksi alimman vastustajan linjaa. He nostavat lipun paitsiosta; erotuomari tekee lopullisen ratkaisun.

VAR voi tarkastella paitsiota vain maalia, rangaistuspotkua tai suoraa punaista korttia edeltävässä pelinrakentelussa – ei jokaista ottelun paitsiota.

Erotuomari arvioi tarkoituksellisen pelaamisen ja ottaa huomioon kriteerit, kuten sen, oliko puolustajalla aikaa ja hallintaa ja valitsiko hän pelata palloa. VAR voi neuvoa vakiomenettelyn mukaisesti.

Paitsiolinjan määrää toiseksi alin vastustaja – yleensä alin kenttäpuolustaja, ei maalivahti.

Erotuomari arvioi, onko paitsioasemassa oleva pelaaja saanut hyötyä kimmokkeesta – maalikehikosta, vastustajasta tai tarkoituksellisesta torjunnasta.

Avustava erotuomari osoittaa paitsion nostamalla lipun pystysuoraan. Erotuomari puhaltaa sitten pilliin pysäyttääkseen pelin ja tuomitsee epäsuoran vapaapotkun.

Jos avustava erotuomari nostaa lipun mutta erotuomari katsoo hyödyn voimassa olevaksi (esimerkiksi puolustavalla joukkueella on pallo selvästi hallussaan), erotuomari voi antaa pelin jatkua.

Erotuomari arvioi, tapahtuiko häirintää – paitsiopelaajan toiminnan, näkökentän estämisen tai vastustajaan vaikuttavan toiminnan perusteella.

Avustavat erotuomarit asemoituvat samalle tasolle toiseksi alimman vastustajan kanssa, mikä antaa heille parhaan näköyhteyden paitsion arviointiin.

Puoliautomaattinen paitsioteknologia seuraa pelaajia ja palloa, laskee linjan, ja VAR tarkistaa sen, ennen kuin tieto annetaan erotuomarille.

Paitsiota ei sovelleta, kun pelaaja saa pallon suoraan rajaheitosta. Tämä periytyy alkuperäisestä säännöstä 11.

Suoraan maalipotkusta pallon vastaanottaminen on vapautettu paitsiosta.

Pelaaja ei voi olla paitsiossa suoraan kulmapotkusta. Vapautus koskee ensimmäistä syöttöä; myöhemmässä pelissä noudatetaan tavallisia paitsiosääntöjä.

Vapaapotkuihin (suoriin tai epäsuoriin) sovelletaan paitsiota. Pelaajien on oltava paitsion ulkopuolella potkun suorittamishetkellä.

Omalla kenttäpuoliskollaan oleva pelaaja on automaattisesti paitsion ulkopuolella riippumatta siitä, kuinka monta vastustajaa hänen ja päätyrajan välissä on.

Samalla tasolla toiseksi alimman vastustajan kanssa oleminen on paitsion ulkopuolella – hyökkääjän on oltava lähempänä päätyrajaa, ei pelkästään samalla tasolla.

Paluu paitsion ulkopuolelle jälkikäteen ei kumoa paitsioasemaa, joka on arvioitu sillä hetkellä, kun pallo pelattiin.

Puolustajan tarkoituksellinen pelaaminen, myös pallon pois potkaiseminen, nollaa hyökkääjän paitsioaseman.

Tarkoituksellinen torjunta EI ole tarkoituksellista pelaamista. Paitsiopelaaja on edelleen paitsiossa, jos hän pelaa torjunnasta kimmonneen pallon.

Vaikka pelaajalla olisi pallo hallussaan tai hän kuljettaisi sitä, paitsion arvioinnissa merkitsee vain se hetki, jolloin kanssapelaaja pelaa pallon.

Paitsiosta rangaistaan epäsuoralla vapaapotkulla puolustavalle joukkueelle, ja se suoritetaan siitä paikasta, jossa paitsioasemassa oleva pelaaja osallistui peliin.

Paitsion jälkeinen pelinjatkaminen tapahtuu siitä paikasta, jossa paitsiopelaaja oli, kun kanssapelaaja pelasi pallon, ei siitä, mistä pallo pelattiin.

Paitsio on puhtaasti asemarikkomus – korttia ei anneta. Vain epäsuora vapaapotku tuomitaan.

Jos paitsioasemassa oleva pelaaja häiritsee vastustajaa (esimerkiksi estää maalivahdin näkökentän), maali hylätään riippumatta siitä, kuka sen teki.

Paitsioasema yksin ei ole rikkomus – jos pelaajaa vastaan tehdään kielletty peli ennen kuin hänestä tulee aktiivinen, kielletty peli rangaistaan tavalliseen tapaan.

Jos puolustavalla joukkueella on jo pallo, hyötyä sovelletaan – peliä ei tarvitse pysäyttää. Paitsiolippu lasketaan alas.

Missä tahansa maalia edeltävässä pelinrakentelussa havaittu paitsio johtaa maalin hylkäämiseen, ja peli jatkuu epäsuoralla vapaapotkulla puolustavalle joukkueelle.

Kimmoke ei ole ”tarkoituksellista pelaamista”. Paitsioasemassa oleva hyökkääjä, joka pelaa kimmonneen pallon, on edelleen paitsiossa.

VAR voi tarkastella peliä taaksepäin hyökkäysvaiheen alkuun asti, jos paitsio johti maaliin – vaikka peli olisi jatkunut jonkin aikaa.

Kaudesta 2025–26 alkaen IFAB tarkensi: maalivahdin heitoissa paitsio arvioidaan VIIMEISEN kosketuspisteen mukaan (eli kun pallo irtoaa kädestä) – selkeämmän ja johdonmukaisemman vertailukohdan vuoksi.

Vuoden 1863 FA:n säännöt kohtelivat jalkapalloa kuin rugbya – mikä tahansa eteenpäin pelattu syöttö potkaisijan edellä olevalle pelaajalle oli paitsio. Tämä esti käytännössä kaiken eteensyötön.

Paitsiosäännön virstanpylväät ovat: ei sääntöä (1863), 3 vastustajaa (1866), 2 vastustajaa (1925) ja automaattinen seuranta (2022).

Sääntö, joka vaatii vain 2 vastustajaa (3:n sijaan) hyökkääjän ja päätyrajan väliin, otettiin käyttöön vuonna 1925.

IFAB selkeytti ”aktiivisen paitsion” tulkintoja vuonna 2005 keskittyen peliin osallistumiseen (häirintä, hyödyn saaminen) eikä pelkkään asemaan.

Paitsion tulkintaa tarkennettiin vaihe vaiheelta: aktiivinen paitsio (2005), kehon asemaa koskevat kriteerit (2019), tarkoituksellinen pelaaminen vastaan kimmoke (2023) ja maalivahdin heitot (2025–26).

Kaudelle 2025–26 IFAB lisäsi, että maalivahdin heitoissa paitsio arvioidaan VIIMEISEN kosketuspisteen mukaan johdonmukaisuuden vuoksi.

Englannin kaudella 1925–26 maaleja ottelua kohti tehtiin noin 2,6:n sijaan yli 3,6 – lähes kaksinkertainen määrä, mikä kertoo, kuinka rajoittava vanha paitsiosääntö oli ollut.

FA otti kolmen vastustajan säännön käyttöön vuonna 1866. FIFAa ja UEFAa ei ollut vielä olemassa – ne ovat myöhemmin perustettuja hallintoelimiä.

Puoliautomaattinen paitsioteknologia debytoi Qatarin MM-kisoissa 2022 ja tuotti pikselintarkat paitsiolinjat.

”Päivänvalosääntö”, joka vaati näkyvää tilaa hyökkääjän ja puolustajan välille, korvattiin käytännössä, kun IFAB selkeytti nykyisessä ohjeistuksessa, että samalla tasolla oleminen = paitsion ulkopuolella.

Kentän ulkopuolella oleva pelaaja katsotaan paitsion kannalta olevan maaliviivalla, joten hänkin voi olla paitsiossa.

Erotuomari lasketaan osaksi kenttää – kimmoke hänestä ei nollaa tai kumoa alkuperäisestä syötöstä johtuvaa paitsioasemaa.

IFAB vahvistaa, että puolustajan tahallinen käsivirhe lasketaan tarkoitukselliseksi pelaamiseksi ja nollaa paitsioketjun.

Pelkkä kimmoke (ei tarkoituksellista pelaamista hallinnan kanssa) ei nollaa paitsiota. Paitsioasemassa oleva hyökkääjä saa edelleen rangaistuksen.

Torjunta (tarkoituksellinen tai muu) ei nollaa paitsiota – torjunnasta tullut kimmoke on edelleen alkuperäisen paitsion alainen.

Maalivahdin ohi mutta alimman kenttäpuolustajan kanssa samalla tasolla = samalla tasolla toiseksi alimman vastustajan kanssa kokonaisuutena = paitsion ulkopuolella.

Kimmoke maalikehikosta ei ole puolustajan tarkoituksellista pelaamista, joten paitsioasemassa oleva hyökkääjä, joka hyötyy siitä, on edelleen paitsiossa.

Se, kumoaako ojentautuvan puolustajan kosketus paitsion, riippuu täysin siitä, oliko hänellä aito hallinta – pelkkä kimmoke ei nollaa sitä.

Torjunta, jonka jälkeen pallo osuu paitsioasemassa olevaan pelaajaan, täyttää ”hyödyn saamisen” kriteerit – paitsio tuomitaan.

Pelaaja, joka pelaa pallon itse, ei voi olla ”paitsiossa” omasta syötöstään – paitsio arvioidaan siitä hetkestä, kun kanssapelaaja pelaa pallon, ja hyökkääjä on vastaanottaja.

Rugbyn paitsio edellyttää olemista pallonkuljettajan tai viimeisen joukkuetoverin takana. Jalkapallossa eteensyötöt ovat sallittuja, kunhan vastaanottajat ovat paitsion ulkopuolella (samalla tasolla toiseksi alimman vastustajan kanssa).

Jääkiekko: kiekon on edettävä hyökkääjien edellä hyökkäysalueelle (sinisen viivan yli). Jalkapallo: arvioidaan syöttöhetkellä suhteessa toiseksi alimpaan vastustajaan.

Maahockey poisti paitsion vuonna 1996 (FIH:n sääntömuutos). Jalkapallo säilyttää paitsion – vaikka jotkin harrastetason muunnelmat lieventävät sitä.

Toisin kuin muissa tilanteissa, joissa käytetään ensimmäistä kosketuspistettä, maalivahdin heitossa käytetään viimeistä kosketuspistettä – eli hetkeä, jolloin pallo irtoaa kädestä.

Hallinta ja aika pelata palloa nollaa paitsion (tarkoituksellinen pelaaminen); pelkkä kimmoke ilman hallintaa ei nollaa.

Molemmat ovat tapoja ”tulla aktiiviseksi paitsiossa” – mutta ne ovat eri luokkia. Häirintä liittyy vastustajaan; hyödyn saaminen liittyy kimmokkeisiin maalikehikosta, vastustajasta tai torjunnasta.

Vuoden 1925 muutosta pidetään laajasti jalkapallon historian vaikuttavimpana yksittäisenä sääntömuutoksena maalinteon kannalta.

Paitsiota sovelletaan vapaapotkuihin, mutta kulmapotkussa se on yksi kolmesta pelinjatkamistavasta (rajaheiton ja maalipotkun ohella), joihin paitsiota ei sovelleta.

Sekä sääntö 11 (paitsio) että sääntö 12 (käsivirhe) käyttävät samaa rajaa: kainalon alareunaa. Tämän rajan yläpuolella olevat kehon osat eivät lasketa kummassakaan.

Jalkapallon sääntö 11 vapauttaa nimenomaisesti rajaheitot. Futsalissa käytetään rajapotkuja (ei heittoja); niitä kohdellaan samoin pelinjatkamistavan vapautuksina.

Hyökkääjä, joka on toiseksi alimman puolustajan edellä pallon pelaamishetkellä ja tekee sitten maalin, on paitsiossa ja maali hylätään.

Samalla tasolla toiseksi alimman vastustajan kanssa oleminen on paitsion ulkopuolella. Maali hyväksytään.

Kimmoke maalikehikosta on hyödyn saamista. Maali hylätään; epäsuora vapaapotku puolustavalle joukkueelle.

Asema arvioidaan VAIN sillä hetkellä, kun pallo pelataan. Aiemmilla asemilla ei ole merkitystä.

Huonosti osunut puhdistus on silti tarkoituksellista pelaamista, jos puolustajalla oli aito hallinta pallosta – se nollaa hyökkääjän paitsioaseman.

Kulmapotkuun ei sovelleta paitsiosääntöä. Hyökkääjä saa seistä missä tahansa ja pelata palloa suoraan.

Maalivahdin näkökentän estäminen on vastustajan häiritsemistä, vaikka kosketusta ei olisi. Maali hylätään.

Omalla kenttäpuoliskollaan olevat pelaajat eivät ole paitsiossa riippumatta vastustajien sijainnista.

Paitsioasemassa oleminen ei ole rikkomus – vain peliin osallistuminen on. Jos paitsioasemassa ollut pelaaja ei häirinnyt peliä eikä pelannut palloa, kanssapelaajan tekemä maali hyväksytään.

Sääntöjen 2025–26 mukaan ratkaisevaa on hyökkääjän sijainti hetkellä, jolloin maalivahti vapautti heiton, riippumatta siitä, missä hän on pallon saapuessa.

Paitsio EI ole pelkkä sijainti – pelaajan on tultava ”aktiiviseksi” pelaamalla palloa, häiritsemällä peliä tai hyötymällä asemastaan.

Paitsiosta seuraa epäsuora vapaapotku puolustavalle joukkueelle, ja se potkaistaan paikasta, jossa paitsioasemassa ollut pelaaja oli palloa pelattaessa.

Kolme pelinjatkamistapaa, joihin paitsiota ei sovelleta, ovat rajaheitto, maalipotku ja kulmapotku.

Vuonna 1925 IFAB vähensi vaadittujen vastustajien määrän kolmesta kahteen – sääntö on ollut voimassa siitä lähtien.

Asema ratkaistaan hetkellä, jolloin kanssapelaaja pelaa palloa – ei myöhemmin.

Toiseksi alimman vastustajan kanssa tasalla oleva pelaaja ei ole paitsiossa. Tasatilanne puoltaa hyökkääjää.

Paitsiossa merkitystä on vain niillä vartalonosilla, joilla pallon saa laillisesti pelata – kainalon alareunan yläpuolella olevat käsivarren osat jätetään huomiotta.

Paitsion voi tuomita vain, jos pelaaja on pelikentän vastustajan puoliskolla.

Tarkoituksellinen torjunta EI ole tarkoituksellista pelaamista – paitsio koskee edelleen pelaajaa, joka pelaa torjunnasta kimmonneen pallon.

Puoliautomaattista paitsioteknologiaa (pelaajia seuraavilla kameroilla) käytettiin ensimmäisen kerran Qatarin MM-kisoissa 2022.