Rangaistuspotku

Rangaistuspotku on suora vapaapotku, joka suoritetaan rangaistuspotkupisteeltä ja jossa potkaisijan ja maalin välissä on vain puolustavan joukkueen maalivahti. Se tuomitaan suoran vapaapotkun rikkomuksista, jotka tehdään rikkojan omalla rangaistusalueella.

Rangaistuspotkupiste on merkitty piste 11 metrin (12 jaardin) päässä päätyrajasta, maalitolppien väliin keskitetyllä kohtisuoralla linjalla. Pallo asetetaan tähän jokaisessa rangaistuspotkussa.

Rangaistusalueen kaari on rangaistusalueen ulkopuolelle piirretty 9,15 metrin kaari, joka osoittaa vähimmäisetäisyyden, jonka muiden kuin potkaisijan ja maalivahdin on pidettävä rangaistuspotkupisteeseen.

Etäisyyden noudattamatta jättäminen tarkoittaa, että pelaaja astuu rangaistusalueelle tai rangaistusalueen kaaren sisään ennen kuin pallo on pelissä. Vuodesta 2024 siitä rangaistaan vain, jos sillä on vaikutusta.

Sääntöjen mukaan potkaisija on yksilöitävä erotuomarille etukäteen. Jos joku muu suorittaa potkun, se on rikkomus – vaikka maali syntyisi, potkaisijan joukkuetta vastaan tuomitaan epäsuora vapaapotku.

Potkun hetkellä maalivahdin on vähintään yhden jalkansa osalla kosketettava päätyrajaa tai oltava sen linjassa. Toinen jalka voi olla missä asennossa tahansa.

”Lyhyessä” rangaistuspotkussa potkaisija pelaa pallon eteenpäin (laillisesti mihin tahansa suuntaan eteenpäin) kanssapelaajan juostavaksi. Se on sallittu, kunhan pallo menee eteenpäin ja asemaa koskevia sääntöjä noudatetaan.

Harhaliike on vauhdinoton aikana tehty harhauttava vartalon liike, jolla pyritään hämäämään maalivahtia. Se on sallittu VAUHDINOTON AIKANA, mutta ei vauhdinoton päätyttyä.

Kaksoiskosketus tarkoittaa, että potkaisija koskettaa palloa kahdesti peräkkäin – myös vahingossa, esimerkiksi kun tukijalka hipaisee palloa. IFAB:n kiertokirjeen 31 (2025) mukaan potku uusitaan, jos kosketus on vahingossa.

”Yhteistyörangaistuspotkun” eli ”kahden miehen” rangaistuspotkun suorittivat tunnetusti Johan Cruyff ja Jesper Olsen Ajaxin riveissä vuonna 1982. Nimi ”meksikolainen” tulee vastaavasta meksikolaisesta yrityksestä; molemmat perustuvat siihen, että potkaisija pelaa pallon eteenpäin.

Rangaistuspotkupiste on 11 metrin (12 jaardin) päässä päätyrajasta, maalitolppien väliin keskitettynä.

Kaikkien muiden pelaajien (potkaisijaa ja maalivahtia lukuun ottamatta) on oltava vähintään 9,15 metrin päässä rangaistuspotkupisteestä – tämä on rangaistusalueen kaaren säde.

Vähintään osan toisesta jalasta on kosketettava päätyrajaa tai oltava sen linjassa potkun hetkellä. Toinen jalka voi olla linjan ulkopuolella.

Vain potkaisija ja maalivahti ovat rangaistusalueen sisällä potkun hetkellä. Kaikkien muiden pelaajien (molemmista joukkueista) on oltava alueen ulkopuolella, rangaistuspotkupisteen takana ja vähintään 9,15 metrin päässä pisteestä.

Vain potkaisija ja maalivahti saavat olla rangaistusalueen sisällä potkun hetkellä.

Rangaistuspotku otettiin käyttöön vuonna 1891 sen jälkeen, kun puolustajat olivat useissa tapauksissa rikkoneet tahallaan estääkseen maalintekomahdollisuuksia.

Rangaistuspotku (1891), maalivahdin rajoitus (1929), harhaliikekielto (2010) ja yhden jalan sääntö (2019) tulivat voimaan tässä järjestyksessä.

Vuonna 2019 IFAB lievensi maalivahdin vaatimusta muodosta ”molemmat jalat linjalla” muotoon ”vähintään yksi jalka koskettaa linjaa tai on sen kohdalla”.

IFAB julkaisi vuonna 2025 kiertokirjeen 31, jossa selvennettiin, että vahingossa tapahtunut kaksoiskosketus (esim. tukijalan hipaisu) johtaa rangaistuspotkun uusimiseen.

Vauhdinoton pituutta tai askelmäärää ei ole rajoitettu. Potkaisija voi lähestyä millä tavalla tahansa, kunhan ei tee harhaliikettä vauhdinoton päätyttyä.

Erotuomarilla on lopullinen päätösvalta rangaistuspotkun tuomitsemisessa, oli kyse hänen omasta harkinnastaan tai videotarkastelusta.

Erotuomari antaa merkin (tyypillisesti pillillä), että potku voidaan suorittaa. Potkaisijan on odotettava tätä merkkiä.

Vuodesta 2025–26 VAR vastaa yksin maalivahdin etäisyyden noudattamatta jättämisen valvonnasta rangaistuspotkuissa (kun VARia käytetään). Tämä vapauttaa kentällä olevan erotuomarin.

Potkaisijan yksilöintisääntö edellyttää, että erotuomari tietää, kuka potkun suorittaa, ennen kuin sen saa suorittaa.

Potkun hetkellä vain potkaisija ja maalivahti saavat olla rangaistusalueen sisällä – kaikkien muiden on oltava sen ulkopuolella.

Vuodesta 2025–26, kun VAR/GLT voi valvoa maalivahdin etäisyyden noudattamatta jättämistä ja maali/ei maalia -päätöstä, avustavaa erotuomaria suositellaan seisomaan sivurajalla rangaistuspotkupisteen kohdalla – valmiina paitsiotilanteeseen, jos pallo kimpoaa.

Mikä tahansa hyökkäävän joukkueen pelaaja (myös maalivahti, jonka olisi edettävä kentällä eteen) voi suorittaa potkun – kunhan hänet on yksilöity.

Erotuomari päättää uusinnasta vuoden 2024 ”vaikutus”-periaatteen perusteella – etäisyyden noudattamatta jättämisestä rangaistaan vain, jos se vaikutti peliin.

Jos molemmat rikkovat samaan aikaan, potkaisija saa varoituksen ja puolustavalle joukkueelle tuomitaan epäsuora vapaapotku – potkun lopputuloksesta riippumatta.

Rangaistuspotkussa maalia puolustaa vain maalivahti. Kaikki muut puolustajat ovat rangaistusalueen ulkopuolella, pisteen takana, vähintään 9,15 metrin päässä.

Harhaliike vauhdinoton aikana on sallittu osana jalkapalloa. Harhauttamistaito on sallittua.

Harhaliike on laillinen vauhdinoton aikana, mutta siitä tulee rikkomus, kun potkaisija saavuttaa pallon varsinaisen potkaisuhetken.

Maalivahti saa liikkua sivusuunnassa ennen potkua. Hänellä on oltava vähintään yksi jalka koskettamassa päätyrajaa tai sen linjassa POTKUN HETKELLÄ.

Maalivahti saa liikkua sivusuunnassa linjaa pitkin milloin tahansa, mutta vähintään yhden jalan on edelleen oltava päätyrajalla tai sen linjassa sillä hetkellä, kun palloa potkaistaan.

Lyhyt rangaistuspotku on sallittu: potkaisija pelaa pallon eteenpäin (mille tahansa matkalle) kanssapelaajan juostavaksi. Kanssapelaajan on pysyttävä alueen ulkopuolella, kunnes potku on suoritettu.

Maalivahti ei saa koskettaa maalitolppia, ylärimaa tai verkkoa ennen potkun suorittamista. Se olisi etäisyyden noudattamatta jättämistä.

Pysähtyminen vauhdinoton aikana kuuluu sallittuun harhaliikkeeseen. Pysähtyminen on laitonta vain, jos vauhdinotto on päättynyt ja potkaisija teeskentelee potkaisun.

Rangaistuspotku on suora – potkaisija voi tehdä maalin heti potkaisemalla pallon maaliin.

Kukaan muu pelaaja kummastakaan joukkueesta ei saa astua rangaistusalueelle ennen potkun suorittamista.

Maalivahti saa torjua potkun millä tahansa ruumiinosallaan – käsillä, jaloilla, päällä jne.

Jos maalivahti rikkoo mutta potku onnistuu, rikkomus ohitetaan ja maali hyväksytään.

Maalivahdin rikkomus + ohi tai torjunta = uusinta. Ensimmäinen rikkomus ottelussa: suullinen huomautus; seuraavat: varoitus (keltainen kortti).

Potkaisijan rikkomus (esim. kielletty harhaliike, tahallinen kaksoiskosketus, kanssapelaajan etäisyyden noudattamatta jättäminen) tarkoittaa: ei maalia, epäsuora vapaapotku puolustajille, potkaisijalle varoitus.

IFAB:n vuoden 2024 muutoksen mukaan etäisyyden noudattamatta jättäminen ilman vaikutusta ohitetaan. Maali hyväksytään.

Etäisyyden noudattamatta jättäminen ilman vaikutusta ohitetaan. Peli jatkuu sillä pelinjatkamistavalla, jonka alkuperäinen lopputulos määrää.

IFAB:n kiertokirjeen 31 (2025) mukaan vahingossa tapahtunut kaksoiskosketus (esim. tukijalan hipaisu) johtaa uusintaan. Alkuperäistä maalia ei hyväksytä.

Tahallinen kaksoiskosketus on aina rikkomus riippumatta siitä, päätyykö pallo maaliin – maali hylätään.

Kun sekä maalivahti että potkaisija rikkovat yhtä aikaa, potkaisijan rikkomus on etusijalla: epäsuora vapaapotku ja potkaisijalle varoitus.

Jos ulkopuolinen (jokin, joka ei kuulu kentälle) koskettaa palloa rangaistuspotkun kimmokkeen jälkeen, potku uusitaan.

Harhaliike vauhdinoton päätyttyä on rikkomus – varoitus + epäsuora vapaapotku puolustajille.

William McCrum, irlantilainen maalivahti ja liikemies, ehdotti rangaistuspotkua vuonna 1890 päätyrajalla tapahtuneen rikkomuksen jälkeen. Irish FA välitti ehdotuksen FA:lle, joka otti sen käyttöön vuonna 1891.

McCrumin ehdotus (1890) johti FA:n päätökseen ottaa se käyttöön (1891); maalivahdin asemointia tiukennettiin vuonna 1929 ja lievennettiin jälleen yhteen jalkaan vuonna 2019.

Käyttöönotostaan 1891 lähtien rangaistuspotkupiste on aina ollut 12 jaardin (nykyisin vakioitu 11 metriksi) päässä päätyrajasta.

Vuoteen 1929 asti maalivahti sai seistä missä tahansa jopa 6 jaardin (noin 5,5 metrin) päässä päätyrajan edessä.

Vuonna 2010 IFAB kielsi ”harhaliikkeen vauhdinoton jälkeen” ja perusteli sitä ”kasvavalla suuntauksella, jossa pelaajat tekevät harhaliikkeen rangaistuspotkussa hämätäkseen maalivahtia”, epäurheilijamaisena käytöksenä.

Uudistukset tulivat tässä järjestyksessä: potku itse (1891), harhaliikekielto (2010), yhden jalan sääntö (2019) ja vaikutukseen perustuva etäisyyden noudattamatta jättäminen (2024–25).

Ennen vuotta 2019 molempien jalkojen oli oltava linjalla. Vuoden 2019 muutos teki yhdestä jalasta riittävän.

VARia käytettiin MM-kisoissa ensimmäisen kerran vuonna 2018 Venäjällä, ja rangaistuspotkupäätökset kuuluivat neljään tarkasteltavaan luokkaan.

Kaudella 2024–25 IFAB laajensi ”vaikutus”-ajattelun maalivahdin etäisyyden noudattamatta jättämisestä koskemaan myös pelaajia – siitä rangaistaan vain, jos sillä on vaikutusta.

Vuonna 1982 Johan Cruyff ja Jesper Olsen suorittivat Ajaxissa legendaarisen ”yhteistyö”- eli kahden miehen rangaistuspotkun. Cruyff pelasi pallon eteenpäin, Olsen juoksi pallolle ja Cruyff teki maalin kimmokkeesta.

Jos pallo kimpoaa takaisin peliin, potku on ohi ja peli jatkuu normaalisti. Potkaisija ei voi koskettaa palloa uudelleen, ennen kuin toinen pelaaja on pelannut sitä.

Jos maali syntyy ennen potkaisijan toista kosketusta, maali hyväksytään. Toisen kosketuksen rikkomus on merkityksellinen vain, jos pallo ei mennyt sisään.

Maalivahdin kosketus lasketaan ”toisen pelaajan” kosketukseksi. Potkaisija voi pelata kimmonneen pallon ja tehdä maalin laillisesti.

Puoliajan tai ottelun päättyessä aikaa jatketaan rangaistuspotkun loppuun suorittamiseksi. Ottelu päättyy vasta, kun potku on suoritettu.

Pallon käsittely potkun suorittamisen jälkeen on käsivirhe. Seuraa epäsuora tai suora vapaapotku sijainnista riippuen.

Potkaisijan kanssapelaajan etäisyyden noudattamatta jättäminen, jolla on vaikutusta (tässä ohi mennyt maali), johtaa uusintaan.

Puolustajan etäisyyden noudattamatta jättäminen, jolla on vaikutusta (tässä mahdollisen kimmokemahdollisuuden estäminen), johtaa myös uusintaan.

Pallon on oltava paikallaan rangaistuspotkupisteellä ennen potkua – jos se liikkuu, potku on uusittava.

Jotkin joukkueet vaihtavat tavallisen maalivahtinsa ”rangaistuspotkuerikoistuneeseen” maalivahtiin. Se on sallittua, jos noudatetaan tavallisia pelaajavaihtosääntöjä.

Kiinteää kestoa ei ole – mutta erotuomari voi antaa varoituksen pelin jatkamisen viivyttämisestä, jos vauhdinottoa viivytetään kohtuuttomasti.

Ottelun aikaiset rangaistuspotkut: pallo pysyy pelissä potkun jälkeen (kimmokkeet ja syötöt mahdollisia). Rangaistuspotkukilpailun potkut: vain yksi laukaus; ei kimmokkeita; lyhyet rangaistuspotkut eivät ole sallittuja.

Sama rikkomus johtaa hyvin erilaiseen pelinjatkamiseen sijainnista riippuen – ulkopuolella muurillinen vapaapotku, sisällä rangaistuspotku, jossa voitettavana on vain maalivahti.

Alueen sisällä epäsuorat vapaapotkut sallivat koko puolustavan joukkueen ahtautua päätyrajalle. Rangaistuspotkut: vain maalivahti.

Toisin kuin vanha sääntö, joka salli maalivahdin seistä jopa 6 jaardia eteenpäin, nykyiset säännöt vaativat vähintään yhden jalan päätyrajalla tai sen linjassa.

Vuoden 2019 muutos lievensi vaatimusta molemmista jaloista yhteen, koska molempien jalkojen pitäminen paikallaan on vaikeaa.

Vuoden 2024 uudistus siirsi etäisyyden noudattamatta jättämisen tiukasta säännöstä (mikä tahansa astuminen = uusinta) vaikutukseen perustuvaan (vain merkittävä astuminen = uusinta).

IFAB:n kiertokirjeen 31 (2025) mukaan vahingossa tapahtunut kaksoiskosketus johtaa uusintaan – ei hylättyyn maaliin kuten aiemmin. Tahallinen on edelleen epäsuora vapaapotku.

Vauhdinoton aikana: harhaliike kuuluu jalkapalloon. Vauhdinoton jälkeen: harhaliike on epäurheilijamaista ja siitä rangaistaan.

Lyhyessä rangaistuspotkussa potkaisija pelaa pallon eteenpäin (mille tahansa matkalle) kanssapelaajalle. Kanssapelaajan on pysyttävä alueen ulkopuolella, kunnes potku on suoritettu.

Rangaistuspotkujen onnistumisprosentti on noin 75–80 % suurimmissa sarjoissa. Pelitilanteen laukausten onnistumisprosentti on paljon matalampi – rangaistuspotkut ovat valtavia maalintekopaikkoja.

Suoran vapaapotkun rikkomus rikkojan omalla rangaistusalueella = rangaistuspotku. Kampitus on yksi seitsemästä kontaktirikkomuksesta.

Tolpan kimmokkeen jälkeen peli jatkuu normaalisti. Rangaistuspotku on suoritettu.

Maalivahdin rikkomus, jolla on todellinen vaikutus lopputulokseen (tässä torjunnan mahdollistaminen), johtaa uusintaan.

Maalivahdin rikkomus + leveä ohilaukaus = ei vaikutusta = ei uusintaa. Alkuperäinen lopputulos (maalipotku) pysyy voimassa.

Harhaliike vauhdinoton päätyttyä = laitonta. Potkaisijalle varoitus; epäsuora vapaapotku puolustajille.

Kiertokirjeen 31 (2025) mukaan vahingossa tapahtunut kaksoiskosketus → uusinta.

Etäisyyden noudattamatta jättäminen ilman vaikutusta (kanssapelaaja ei vaikuttanut lopputulokseen) = maali hyväksytään.

Potkun jälkeen potkaisija ei voi koskettaa palloa, ennen kuin toinen pelaaja on koskettanut sitä. Maali hylätään; epäsuora vapaapotku puolustavalle joukkueelle.

Lyhyt rangaistuspotku on sallittu, kunhan pallo menee eteenpäin ja vastaanottava kanssapelaaja oli alueen ulkopuolella potkun suorittamishetkellä.

Maalivahdin torjunta lasketaan ”toisen pelaajan” kosketukseksi, joten alkuperäinen potkaisija saa pelata kimmokkeen ja tehdä maalin.

Rangaistuspotkupiste on 11 metrin päässä päätyrajasta.

Vuodesta 2019 vähintään yhden jalan osan on koskettava päätyrajaa tai oltava sen linjassa potkun hetkellä.

FA otti rangaistuspotkun käyttöön vuonna 1891 William McCrumin ehdotuksesta.

Kiertokirjeen 31 (2025) mukaan vahingossa tapahtunut kaksoiskosketus johtaa uusintaan.

Harhaliike potkaisuhetkellä on laitonta. Keltainen kortti + epäsuora vapaapotku puolustavalle joukkueelle.

Vain puolustavan joukkueen maalivahti on rangaistusalueen sisällä potkun hetkellä.

Vaikka pallo menisi sisään, hyökkääjän etäisyyden noudattamatta jättäminen, joka todella vaikuttaa maalivahtiin, mitätöi maalin.

Samanaikaiset rikkomukset = varoitus potkaisijalle + epäsuora vapaapotku puolustavalle joukkueelle.

Potkaisija yksilöidään erotuomarille etukäteen – tämä estää myöhäisen vaihdon kesken potkun.

Vuodesta 2025–26 VAR vastaa yksin maalivahdin etäisyyden noudattamatta jättämisen valvonnasta rangaistuspotkuissa ja ilmoittaa erotuomarille tarvittaessa.