Ottelun kesto ja lisäaika

Ottelun vakiopituus on 90 minuuttia, jaettuna kahteen 45 minuutin puoliaikaan, sekä kunkin puoliajan lopussa lisäaika.

Puoliaikatauko on ensimmäisen puoliajan jälkeinen tauko, jonka aikana pelaajat lepäävät ja joukkueet voivat tehdä taktisia muutoksia. Se ei saa ylittää 15 minuuttia.

Taulu näyttää vähimmäisajan, jonka erotuomari lisää pelikatkojen vuoksi; pelata voidaan pidempäänkin, jos peli keskeytyy uudelleen.

Pudotusottelussa tasapeli 90 minuutin jälkeen johtaa jatko-otteluun: lyhyt tauko, sitten kaksi jaksoa, joiden välillä vaihdetaan päätyjä.

Jos ottelu on jatko-ottelun jälkeen yhä tasan, voittaja ratkaistaan rangaistuspotkukilpailulla: tavallisesti viisi potkua kummallekin, sitten äkkikuolema, jos tilanne on yhä tasan.

Ottelun päättyminen on hetki, jona erotuomari puhaltaa päätösvihellyksen ja ottelu päättyy. Se tulee varsinaisten 90 minuutin ja toisen puoliajan lopun lisäajan jälkeen.

Päätösvihellys on erotuomarin merkki ottelun päättymisestä. Sitä kutsutaan myös ”pitkäksi vihellykseksi”.

Jos molemmilla joukkueilla on 90 minuutin (ja mahdollisen lisäajan) jälkeen sama tulos, lopputulos on tasapeli. Kummallekin joukkueelle annetaan 1 sarjapiste.

Varsinainen peliaika on tavanomaiset 90 minuuttia. Jatko-ottelu on kaksi 15 minuutin puoliaikaa, jotka pelataan sen jälkeen tasapelin ratkaisemiseksi pudotusotteluissa.

Viiden potkun jälkeen tasan oleva rangaistuspotkukilpailu etenee äkkikuolemaan, joka päättyy ensimmäiseen kierrokseen, jossa toinen joukkue tekee maalin ja toinen ei.

Kumpikin puoliaika kestää 45 minuuttia, yhteensä 90 minuuttia varsinaista peliaikaa (lisäaika lisäksi).

Puoliaikatauko saa kestää enintään 15 minuuttia. Kilpailut voivat määrätä lyhyemmän tauon, mutta eivät koskaan pidempää.

Jatko-ottelu koostuu kahdesta 15 minuutin puoliajasta, yhteensä 30 minuuttia.

Kumpikin joukkue potkaisee viisi potkua vuorotellen; jos tilanne on yhä tasan, seuraa äkkikuolema.

Pelaajille sallitaan lyhyt tauko – enintään 5 minuuttia – virvokkeiden nauttimiseen ennen jatko-ottelun alkua. He eivät palaa pukuhuoneeseen.

Joukkueet vaihtavat päätyjä vain jatko-ottelun jaksojen välillä, saavat lyhyen tauon ennen jatko-ottelua, ja pisin tauko on puoliaikatauko.

The Football Association vahvisti ottelun keston 90 minuutiksi vuonna 1866, muutama vuosi perustamisensa (1863) jälkeen.

Jatko-ottelun jakso on lyhyempi kuin puoliaika, ja ottelu on pidempi kuin kumpikaan niistä.

FIFA otti vuoden 2022 MM-kisoissa käyttöön tarkemman lisäajan laskennan, mikä johti selvästi pidempiin lisäaikoihin – joskus yli 14 minuuttiin puoliaikaa kohden.

Äkkikuolema jatkuu kierros kierrokselta, kunnes voittaja selviää. Kierrosten määrälle ei ole virallista rajaa, vaikka jotkin legendaariset rangaistuspotkukilpailut ovat venyneet yli 20 potkuun joukkuetta kohden.

Erotuomari päättää, kuinka paljon aikaa lisätään pelikatkojen korvaamiseksi. Neljäs erotuomari näyttää vähimmäisajan, mutta erotuomari voi pidentää peliä edelleen harkintansa mukaan.

Erotuomari antaa vihellyksellä (ja täyden ajan päättyessä pidemmällä vihellyksellä) merkin kunkin pelijakson virallisesta päättymisestä. Hänen päätöksensä ohittaa kaikki muut kellot.

Neljäs erotuomari näyttää taululla vähimmäislisäajan kunkin puoliajan lopussa.

Erotuomari päättää lisäajan pituuden ottaen huomioon pelaajavaihdot, loukkaantumiset, ajanhukan, VAR:n, maalinjuhlat ja muut viiveet.

Jatko-ottelu alkaa erotuomarin merkistä lyhyen tauon jälkeen kilpailumääräysten mukaisesti.

Ennen ensimmäistä potkua ratkaistaan maali ja potkujärjestys; sitten joukkueet potkaisevat vuorotellen.

Erotuomari arpoo kolikolla. Voittanut kapteeni päättää, mitä maalia käytetään (erotuomarin tekemän turvallisuustarkastuksen ohella) ja potkaiseeko hänen joukkueensa ensimmäisenä vai toisena.

Vain vihellys päättää ottelun, ja pelaajat poistuvat kentältä sen jälkeen.

Erotuomari valvoo jokaista rangaistuspotkukilpailun potkua ja varmistaa, että potkaisijat ja maalivahti noudattavat menettelyä. Julkista aikalaskuria ei ole; potkut etenevät vuorojärjestyksessä.

Kaikki pelaajavaihdot vaativat erotuomarin luvan, myös lisäajalla tehtävät. Neljäs erotuomari hoitaa menettelyn.

Jalkapallon kello käy yhtäjaksoisesti. Pelikatkot otetaan huomioon siten, että erotuomari lisää aikaa kunkin puoliajan loppuun sen sijaan, että kello pysäytettäisiin.

Kunkin puoliajan on kestettävä täydet 45 minuuttia (lisäaika lisäksi). Erotuomari ei voi lyhentää puoliaikaa muuten kuin lopettamalla ottelun kesken, jolla on oma menettelynsä.

Taulu näyttää vähimmäisajan; lisäajan aikaiset pelikatkot voidaan lisätä päälle, ja puoliaika päättyy vain vihellykseen.

Ottelun pituuden määräävät kilpailumääräykset. Ystävyysotteluissa voidaan käyttää lyhyempiä aikoja, mutta missä tahansa virallisessa kilpailussa 90 minuuttia (tai sääntöjen mukainen aika) on pelattava täysimittaisena.

Kultaista maalia käytettiin 1990-luvulta, hopeamaalia lyhyesti 2000-luvun alussa, ja molemmista luovuttiin vuonna 2004 täyden 30 minuutin hyväksi.

Jos kilpailun säännöt edellyttävät jatko-ottelua, se on pelattava. Kieltäytyminen voi johtaa ottelun tuomitsemiseen luovutustappioksi ja kurinpitotoimiin.

Rangaistuspotkukilpailussa potku päättyy, kun pallo pysähtyy, poistuu pelistä tai maalivahti tai maalitolppa ohjaa sen pois. Kimmokkeita ei pelata.

Rangaistuspotkukilpailuun voivat osallistua vain jatko-ottelun päättyessä kentällä olleet pelaajat, mutta loukkaantuneen maalivahdin voi korvata, jos joukkueella on vielä pelaajavaihto jäljellä.

Ottelu päättyy erotuomarin vihellykseen. Pelaajien, valmentajien ja katsojien on odotettava – liian aikainen kentälle tunkeutuminen voi johtaa sakkoihin kotiseuralle.

Tahallinen ajanhukka (hidas pelin jatkaminen, loukkaantumisen teeskentely, hitaat pelaajavaihdot) johtaa keltaiseen korttiin, ja hukattu aika lisätään puoliajan loppuun.

Pudotusottelussa tasapeli 90 minuutin jälkeen johtaa lyhyeen taukoon ja sen jälkeen kahteen jatko-ottelun jaksoon.

Jos tilanne on pudotusottelussa jatko-ottelun jälkeen yhä tasan, ottelu ratkaistaan rangaistuspotkukilpailulla.

Sarjaotteluissa tasan päättynyt ottelu on tasapeli. Kumpikin joukkue saa 1 sarjapisteen. Jatko-ottelua käytetään vain pudotusotteluissa.

Ilmoitettu lisäaika on vähimmäisaika; ottelu päättyy vasta, kun erotuomari puhaltaa päätösvihellyksen.

Ottelun kesken lopettamisen seuraukset riippuvat kilpailumääräyksistä. Joissakin otetaan huomioon tulos keskeytyshetkellä, toisissa ottelu pelataan uudelleen osittain tai kokonaan.

Viiden potkun jälkeen alkaa äkkikuolema: kumpikin joukkue potkaisee yhden potkun kierrosta kohden, ja kilpailu päättyy ensimmäiseen kierrokseen, jossa toinen tekee maalin ja toinen epäonnistuu.

Rangaistuspotkukilpailun aikana kentältä poistettu pelaaja ei voi potkaista. Joukkue jatkaa jäljellä olevilla potkuun oikeutetuilla pelaajilla. Kummallakin joukkueella on aina oltava yhtä monta potkuun oikeutettua pelaajaa.

Jos toisen joukkueen pelaajamäärää on vähennetty (punaiset kortit), epätasapaino siirtyy jatko-otteluun ja rangaistuspotkukilpailuun (itse rangaistuspotkukilpailussa sovelletaan ”tasaamissääntöä”).

Ennen rangaistuspotkukilpailua kummallakin joukkueella on oltava yhtä paljon potkaisijoita, joten pelaajia enemmän omaava joukkue jättää osan pois.

Ulkopuolinen häiriö, joka pakottaa lopettamaan ottelun kesken, ratkaistaan kilpailumääräysten mukaan – joskus uusintaottelulla, joskus tulos pysyy voimassa, joskus ratkaisuna on luovutustappio.

Kolme vuotta perustamisensa jälkeen FA vakiinnutti ottelun keston 90 minuuttiin vuonna 1866 – pituus, joka on pysynyt vakaana siitä lähtien.

Ennen kuin pillit vakiintuivat 1870-luvun lopulla, erotuomarit antoivat merkkejä huutamalla tai heiluttamalla nenäliinoja. Pilli teki merkeistä selkeämpiä ja reilumpia.

Rangaistuspotkukilpailut tulivat sääntöihin vuonna 1970 korvaten uusintaottelut sekä arvonnan kolikolla tai arpoja vetämällä.

Tasan päättyneet cup-ottelut ratkaistiin pitkään uusintaotteluilla; rangaistuspotkukilpailut ratkaisevat ne samana päivänä, ja ne tulivat sääntöihin paljon myöhemmin.

Kultainen maali (1993–2004) ja hopeamaali (käytössä lyhyen aikaa 2002–2004) lakkautettiin molemmat vuonna 2004. Nykyään jatko-ottelua pelataan täydet 30 minuuttia.

Kultainen maali tuli ensin, hopeamaalia kokeiltiin sen jälkeen lyhyesti, ja nykyään jatko-ottelua pelataan täydet 30 minuuttia.

FIFA painotti tarkempaa lisäajan laskentaa Qatar 2022 -turnauksessa, mikä johti huomattaviin lisäyksiin – joissakin otteluissa lisättiin yli 14 minuuttia puoliaikaa kohden.

Italia pääsi vuoden 1968 finaaliin voittamalla arvonnan kolikolla 0–0-tasapelin jälkeen. Tällaiset menetelmät johtivat rangaistuspotkukilpailujen käyttöönottoon.

Kaksi yhtä pitkää puoliaikaa ja puoliaikatauko on ollut jalkapallon muoto 1860-luvun kodifioinnista lähtien – ainoana merkittävänä muutoksena 45 minuutin vakiinnuttaminen kummallekin.

Kaksi 15 minuutin jatko-ottelun puoliaikaa vakiintui 1900-luvun alussa. Muunnelmia (kultainen/hopeamaali) kokeiltiin 1990- ja 2000-luvuilla, mutta niistä luovuttiin vuoteen 2004 mennessä.

Ottelu päättyy vihellyksen hetkellä. Maali on pätevä vain, jos pallo ylitti päätyrajan kokonaan ennen vihellystä.

Erotuomari ei saa lyhentää kilpailuottelua. Ystävyysotteluissa voidaan käyttää lyhyempiä sääntöjä, mutta vain etukäteen sopimalla.

Ilmoitettu lisäaika on vähimmäisaika. Sen aikaiset lisäkatkot voidaan lisätä päälle. Puoliaika päättyy vain erotuomarin päätösvihellykseen.

Aikaa pidennetään, jotta ennen puoliajan loppua tuomittu rangaistuspotku voidaan suorittaa; mitään muuta ei pelata.

Pidennetty puoliaika päättyy heti, kun rangaistuspotku on suoritettu loppuun: maali, torjuttu ja pallo poissa pelistä, tai ohi.

Ottelun lopettaminen kesken jatko-ottelun aikana hoidetaan samoin kuin varsinaisella peliajalla: kilpailumääräykset ratkaisevat lopputuloksen (uusintaottelu, tulos pysyy voimassa jne.).

Puoliaikatauolla tehdyt pelaajavaihdot ovat sallittuja, eikä niitä lasketa erilliseksi vaihtomahdollisuudeksi (kaikki lasketaan yhdeksi). Pelaajavaihtojen kokonaismäärää rajoittavat edelleen kilpailumääräykset.

Viisitoista minuuttia on enimmäisaika. Lyhyempi tauko on sallittu yhteisellä sopimuksella. Monissa alasarjojen ja junioreiden otteluissa käytetään lyhyempiä taukoja.

Juniori- ja harrastajajalkapallossa käytetään usein lyhyempiä jaksoja (2 × 35 tai 2 × 30 minuuttia jne.). Pituuden määräävät kilpailumääräykset.

Kentälle ei saa tulla uutta pelaajaa: jokin toinen jatko-ottelun päättyessä kentällä ollut pelaaja menee maaliin.

Jalkapallo: 2 × 45 minuuttia (kello käy jatkuvasti). Koripallo: 4 × 10 (FIBA) tai 4 × 12 (NBA) minuuttia (kello usein pysäytettynä). Ajanotto toimii eri tavoin.

Amerikkalainen jalkapallo pysäyttää kellon usein, minkä vuoksi 60 minuutin peli kestää yli 3 tuntia. Jalkapallon yhtäjaksoinen kello pitää ottelun kokonaiskeston tiiviimpänä.

Futsalissa on lyhin peliaika, jääkiekossa hieman enemmän ja jalkapallossa eniten.

Potkaisijaa ja kahta maalivahtia lukuun ottamatta potkuun oikeutetut pelaajat pysyvät keskiympyrässä rangaistuspotkukilpailun ajan.

Rugbyunionin jatko-ottelu on kaksi 10 minuutin jaksoa, jalkapallon jatko-ottelu kaksi 15 minuutin jaksoa, ja yksi jalkapallon puoliaika on 45 minuuttia.

Amerikkalaisen jalkapallon puoliaikatauko on yleensä suunnilleen yhtä pitkä kuin jalkapallon. Super Bowlin puoliaikashow venyttää tauon noin 30 minuuttiin.

Tenniksessä ei ole kiinteää ottelun kestoa; ottelu päättyy, kun toinen pelaaja voittaa riittävästi eriä. Jalkapallon rakenne perustuu pohjimmiltaan aikaan.

Futsalissa on 2 × 20 minuuttia pysähtyvällä kellolla – paljon lyhyempi todellinen peliaika mutta intensiivisempi. Jalkapallo on pidempi ja yhtäjaksoinen.

Amerikkalaisessa jalkapallossa on jäsennelty ”kahden minuutin varoitus”, joka pysäyttää kellon, kun aikaa on jäljellä 2 minuuttia. Jalkapallossa lisäaika on joustava, ja erotuomari päättää sen.

Jalkapallo perustuu aikaan. Kriketti perustuu tapahtumiin – syötettyihin overeihin tai otettuihin wicketeihin, ei aikaan.

Taulu näyttää vähimmäislisäajan; erotuomari voi lisätä enemmän, jos pelikatkoja tulee lisää.

Ilmoitettu lisäaika on vähimmäisaika. Maalit lasketaan, kunnes erotuomari puhaltaa päätösvihellyksen.

Ennen puoliajan loppua tuomitut rangaistuspotkut suoritetaan, vaikka lisäaika olisi alkanut. Puoliaika päättyy, kun potku on suoritettu loppuun (torjuttu, maali, ohi jne.).

Pudotusottelussa, joka on 90 minuutin jälkeen tasan, pelataan jatko-ottelu. Jos tilanne on yhä tasan, voittaja ratkaistaan rangaistuspotkukilpailulla.

Äkkikuolema jatkuu, kunnes toinen joukkue tekee maalin ja toinen epäonnistuu samalla kierroksella. Kierrosten määrä ei ole kiinteä.

Pelaajavaihtoihin ja muihin viiveisiin kulunut aika lisätään puoliajan loppuun.

Ottelu päättyy vihellykseen; sen jälkeen sisään menevä pallo ei lasketa, vaikka se olisi jo ollut lennossa.

Ennen rangaistuspotkukilpailua enemmän pelaajia omaavan joukkueen on vähennettävä potkaisijoidensa joukko samaan määrään pienemmän joukkueen kanssa. Kummallakin joukkueella on tällöin 10 potkuun oikeutettua pelaajaa.

Jos pelaajavaihtoja ei ole jäljellä, potkuun oikeutetun kenttäpelaajan on siirryttävä maaliin. Joukkue jatkaa potkujaan normaalisti.

Ulkopuolisen häiriön vuoksi hukattu aika lisätään erotuomarin toimesta puoliajan loppuun täsmälleen kuten muutkin pelikatkot.

Varsinainen peliaika on 90 minuuttia – kaksi 45 minuutin puoliaikaa.

Pelataan kaksi 15 minuutin puoliaikaa, yhteensä 30 minuuttia jatko-ottelua. Joukkueet vaihtavat päätyjä tauolla, mutta virallista puoliaikataukoa ei ole.

Erotuomari pitää virallista aikaa. Muut kellot ovat epävirallisia.

Sarjaotteluissa ei pelata jatko-ottelua: tasatulos on tasapeli, joka tuo kummallekin joukkueelle yhden pisteen.

Rangaistuspotkukilpailu eli potkut rangaistuspotkupisteeltä ratkaisee pudotusottelun, joka on jatko-ottelun jälkeen yhä tasan.

Rangaistuspotkukilpailu alkaa ”viiden parhaasta” -muodossa: kumpikin joukkue potkaisee 5 potkua vuorotellen. Jos tilanne on yhä tasan, siirrytään äkkikuolemaan – yksi potku joukkuetta kohden kierroksella, kunnes toinen tekee maalin ja toinen epäonnistuu.

Puoliaikatauko ei saa ylittää 15 minuuttia; kilpailut voivat määrätä sen lyhyemmäksi.

Ottelun aikana milloin tahansa tehdyt maalit – myös lisäajalla – lasketaan täysimääräisesti, kunhan pallo meni maaliin ennen päätösvihellystä.

90 minuutin ottelu vahvistettiin 1860-luvulla, rangaistuspotkukilpailut tulivat vuonna 1970 ja kultaisesta maalista luovuttiin vuonna 2004.

FIFA ajoi tarkempaa lisäajan laskentaa vuoden 2022 MM-kisoissa, mikä johti suuriin lisäaikoihin – joskus yli 14 minuuttiin puoliaikaa kohden.